Pääsivu | Sukelluskalastus | Sähkö | 10-Ottelu | Marathon | Hiihto | Kattoremontti | Leikkimökki | Palju | Linkit

 

| Lajina | Tietopaketti  | Harjoittelu  | Statistiikat   | Historia |  Kalat  |  Venetraileri | Sukelluslamppu | Kuvatuksia | Sattumia | Kamerakotelo | Tekstiilit | Videot | Reseptit |

Seuraavat osiot löytyvät sukelluskalastuksen alta   --> | Kilpailukalenteri | SaaristomeriOpen | KristiansundCup | PM | EM  | MM |

 

Kristiansund Cup 2006

 

Kristiansund cup 2006

Kristiansund cup 2007

Kristiansund cup 2008

Kristiansund cup 2009

Kristiansund cup 2010

Kristiansund cup 2011

Kristiansund cup 2012

Kristiansund cup 2013

Kristiansund cup 2014

Kristiansund cup 2015

Kristiansund cup 2016

Kristiansund cup 2017

              

 SMS kohti Norjaa 2006.

 

   Kristinasund cup  

   

    Lindell  - Toimistotarvikkeet

    Suunto   - Sukellusvälineet

    Aamuset - Kaupunkilehti

 

                                       

         

  

                                                     

                                                     

                                                     

 

 

Tarinaa matkastamme:

 

Saaristomeren sukeltajat, Sukelluskalastajat kohti Norjaa.

 

Näillä lähdettiin liikkeelle, Tammikuun loppupuolella  2006.

 

Pitkä oli odotus ja miettiminen, sillä kilpailut olivat vasta 11. – 12.8.2006

 

Muutama lähtijä oli jo varma, muutamat empivät.

Loppujen lopuksi sukelluskalastajia seurastamme lähti 7, kohti Kristiansundin kuuluisiksi haukuttuja vesistöjä. Erika Kaski, Vesa-Matti Väärä  ja Manne Rantanen olivat jo ennestään olleet sukelluskalastamassa Norjan vesissä. Ensikosketuksen Norjaan saivat Mika Salmela, Kimmo Karjalainen, Petri Nieminen ja Tapsa Salakari.

 

Aikatauluja ja reittivalintoja tutkailtiin ja etujoukot lähtivät lentokoneella ja valtaosa porukastamme lähti autolla, SeaWindillä Tukholmaan ja 45asteen kulmassa kohti Norjaa ja Kristiansundia. Matkaa kului noin 13 tuntia, mukaan lukien kahden tunnin ruokailu ja maisemien ihailu tauot.  Kilometrejä taittui yhteensuuntaan noin 900.

 

Aikaa ei ollut pysähdellä ottamaan valokuvia, vaikkakin maisemat muuttuivat aina vaan hulppeammiksi ja mahtavammiksi, Ruotsin puolellakin jo oli HUHHUH huudahduksia vuorien koosta, mutta vasta Norjan vuonoille ja vuoristoon päästyämme alkoi leukaluut olla jo yli ääriasentojen . Kamerat saivat kovaa kyytiä. Useimmiten liikkuvasta autosta kuvattuja ja siinä sitten vaadittiinkin tarkkaa ajoitusta ja ulottuvuutta, sillä kohtuullisen usein muistiin tallentui pelkkä puu tai suksiboksi ja useita metrejä pelkkää aitaa. Ehkä parhaimpana otoksena voisi heittää lähikuvan pyyhkijän sulasta.  Noh jokunen onnistunutkin kuva taisi tulla, kuvia tuli 1:llä kameralla 700 kpl.

 

Kartta ja GPS on noinkin pitkälle ja tuntemattomalle reissulle loistava ja ”pakollinen” varuste. Säästää aikaa ja vaivaa. itsellämme ei juurikaan mitään erehdyksiä sattunut, vaan pääsimme suorinta ja lyhintä reittiä määränpäähän. Ja vielä hyvissä sielun ja ruumiin voimissa.

 

Perillä oltiin reilu 1 vrk ensimmäisestä auton starttauksesta Suomen puolella.

Seuraavana aamuna olikin sitten jo heti tutustuminen Norjan vesistöihin, eli meidän ensimmäinen skauttaus päivä.

Lentäen tulleet olivat jo ennättäneet käydä kertaalleen sukelluskalastamassa.

Joten saimme vesistöstä heiltä tuoretta tietoa.

 

Paikallisen sukellusseuran Kristiansund dykke klub noin 25 metrinen rautavene Samantha kuljetti eri maiden edustajia kilpailualueille tutustumaan.

Ensimmäinen pulahdus Norjan veteen. Kylläpä vesi oli suolaista, Tuntui TO`DELLAKIN suussa ja kohta tuntui silmissäkin, jotes maskit kunnolla kiinni ja ei plutrata sen veden kanssa.

Näkyvyyttä riitti ihan Suomipojan ihmettelyyn asti, noin 10 metriä näkyi loistavasti ja noin 13 metriä tyydyttävästi pinnalta pohjaan katsottuna, onhan se hieman erilaista kuin Suomen vesistöt.

Loisto-olosuhteet valokuvakseen ja kalastamiseen.

 

Kyllä siinä meni ensimmäinen päivä ihan tutustumiseen ja ihmettelyyn.

Oli pakko ottaa pari lyyraa maistiaisiksi mökillemme.

Valtaosa kilpailukaloista on lyyraa ja turskaa. Toki muitakin on tarjolla esim. kampelaa, mutta vähemmässä määrin.

Ensimmäinen päivä takana ja on lyyran valmistuksen aika. fileiksi ja voita nyrkillinen, pippuria, suolaa ja valmista on. Kummallista on lyyrassa ja turskassa se että ovat todella hajoavaa sorttia, fileet alkavat murentua mitä enemmän paistaa ja kääntelee.

Saimme aikaiseksi ruodottoman ja maukkaan kala-aterian pastan kera, Ja tätä olikin tarjolla joka päivä.

 

Päivät siinä sujui ja kokemus karttui, pientä välinehuoltoa oli pakko tehdä kun käytön myötä osoittautui toinen toistaan asiasta toimivammaksi. Suomesta saadut ”varmat” ratkaisut, tupla kumit ja tupla narut saivat väistyä. Norjassa pärjää ihan loisteliaasti samoilla aseilla kuin Suomessakin. 90cm harppuuna, yksillä kumeilla ja normaali narukiertoineen.

Itse ainakin huomasin, että on siinä enemmän naruissa selvittämistä ja aikaa kuluu hukkaan, kun oli jo viritetty tuplakumit ja narut.

 

Useimmat eri kansojen edustajat käyttävät kumiviritteistä harppuunaa, mutta jokunen pellepeloton on paineilmaharppuunan kannalla.

Tähän täytyy vaan todeta että mitalit kilpailusta jaettiin tavallisten kumiviritteisille.

 

Asusteet noudattivat kohtuullisen samaa linjaa, tumma puku ja useimmilla löytyi mittojen mukaan teetetty.

 

Noh skauttailimme kolmena päivänä ja sitten oli kilpailujen vuoro, joka oli jaettu kahteen eri päivään, perjantai 11.8. ja lauantai 12.8.

 

Kilpailijoita oli kaikkiaan 75, mikä oli kaikkienaikojen kolmanneksi eniten.

Seuraavista maista: Suomi, Ruotsi, Norja, Tanska, Ranska, Espanja, Latvia, Venäjä, Puola, USA.

Suomesta kilpailijoita oli Norjalaisten jälkeen toiseksi parhaiten edustettuna 14 henkilöllä.

Naisia kilpailuun osallistui 6 ja Suomen edustaja toimi Erika Kaski.

 

Kilpailualueet oli jaettu kolmeen eri lähtöpisteeseen. Noin 10 neliökilometrin alue oli käytettävissämme.

Ensimmäisen päivän kalasaalis noin 780 kg kalaa.  Sijoituksia jaettiin, mutta väliaikaisia.

Nopeimmat ottivat ensimmäiset hitit meduusoista jo skauttailu päivinä ja jotkut olivat säästäneet hittinsä kisaan, sen voin kertoa, että kyllähän ne polttaa, mitä enemmän rihmastoa paljaalle naamalle osuu sen polttavampi on meininki, kyllä siinä pienet sambat teki mieli vetää osuman jälkeen. Polttokoettelemus kestää noin 3 tuntia.

 

Saaristomeren sukeltajien osalta 1. päivän sijoitukset

18. Manne Rantanen 16,050 kg kalaa

28 Vesa-Matti Väärä   8,000 kg kalaa

37. Erika Kaski  6,250 kg kalaa

43. Tapio Salakari  5,700 kg kalaa

61. Petri Nieminen  1,100 kg kalaa

62. Kimmo Karjalainen  1,050 kg kalaa

67. Mika Salmela  0,0 kg kalaa

 

Kärkipaikkaa piti Ranskan  Stephan Foloppo 54,200 kg kala määrällä

kakkosena Suomen lupaus maailmalle Matti Pyykkö 54,800 kala kilolla, Kalojen määrä oli Ranskalaista vähäisempi, joten sijoitus 2.

Ranska, Espanja ja Pyykkö ovat valloittaneet top 6.

Pisteiden laskussa jokainen kala (rajana on min. 1kg) on yhden pisteen arvoinen. ja näiden pisteiden päälle lasketaan kalojen painopisteet. aina 1 gramma on 1 piste. Jotes jokainen kala ja kalan suomu on kallisarvoinen. Uskomattomalta tuntuu, että näinkin pitkissä kilpailu-ajoissa, erot ovat varsin marginaalisia (kärkipäässä ;))

 

Rauhalliset iltamat ja ripaus yöunta.

Koitti lauantai ja klo 9:00 pitäisi olla satamassa valmiina siirtymään merkatuille kuljetus-aluksille.

Lähtöpaikat piti ilmoittaa ennakkoon, ja nyt olikin osoittautunut että lähtöpaikka A oli ollut 44 kilpailijan mieleen. Tämä tiesi sitä että tungosta on, joten nopeus lähdössä on valttia.

 

4 tuntia oli tänäänkin varattu kisa-aikaa virallinen lähtökajaus annettiin klo 10:15  ja maaliin pitää saapua 14:15, jos ei saavu ajoissa, on välitön diskaus ko. päivän osalta.

 

Alkuun oli kiivas uinti, kuten on aina kilpailuissa, koska pointtina on, ensimmäisenä alueella -> parhaat kalat vie päältä.

Kaloja löytyy monista syvyyksistä parhaimmillaan sukelletaan yli 20 metrin saattaa joku käväistä jopa 30 metrin syvyydessäkin. Yleisimmin kalat löytyivät noin 5 – 10 metrin syvyyksistä.

Tyylinä on yleisimmin sukeltaa pohjalle ja jäädä piiloutuneena kelppien sekaan, odottaa siellä jokunen hetki, kunnes lyyrat tulevat piiloistaan kelppien seasta esiin. Yleisesti ensin tulee puolenkilon sintit ja pikkuhiljaa isommat vaivautuvat kelpeistä. jotes pieni odotus pienen odotuksen päälle parantaa saaliskalojen kokoa.

Ja kun on yli kilon kokoinen tähtäimessä, lähetetään nuoli matkaan.

Kalan ei saa antaa vetää itseään kelppeihin kiinni, koska kelpit sen verran vahvaa kasvustoa, että sinne jää kala nuolineen ja harppuunoineen kiinni. Mutta tavarat haetaan sitten seuraavalla keuhkojen täytöllä. 

 

Kello lähestyy kilpailun loppuhetkiä ja väki suuntaa maaliin. Laivoilla on tungosta, kun kaikki tulevat samoihin aikoihin laivoille ja valtavien kalamäärien kanssa.

Useat ovat ottaneet merivirtaukset huomioon, jotta paluu uinti laivalle olisi helpompaa raskaan saalin ja uuvuttavan 4 tunnin urheilusuorituksen takia.

 

Siinä sitä vertaillaan ja tutkaillaan toisten saamia kalamääriä ja alkaa jo pieni spekulointi sijoituksista.

 

Ja matka taittuu satamaan, lastin purku ja lähdemme varusteiden vaihtoon, sekä valmistautumaan satamassa olevaan punnitukseen.

 

2. päivä oli antoisampi kuin ensimmäinen kisa päivä.

 

Saaristomeren sukeltajien osalta lopulliset sijoitukset ja kalakilot.

20. Vesa-Matti Väärä   30,450 kg kalaa

23. Erika Kaski   25,300 kg kalaa

24. Manne Rantanen  24,600 kg kalaa

32. Tapio Salakari  17,400 kg kalaa

43. Mika Salmela   11,700 kg kalaa

48. Kimmo Karjalainen 8,000 kg kalaa

61 Petri Nieminen   3,650 kg kalaa

 

Kristiansund cupin voittajaksi suoriutui ensimmäisenä Suomalaisena kautta-aikojen Matti Pyykkö. Sukelluskalastuksen historiaan menee siis tämäkin kilpailu.

Kalaa Pyykkö nappasi kahden päivän aikana 91,650 kg

2. Espanjan Luis Limenez

3. Ranskan Oliver Moushel

 

Molemmat päivät yhteen laskettuna tuotti 1900 kg saaliskalaa.

 

Viralliset palkintojen jaot ja tulokset julkistettiin iltagaalassa, paikallisen turskakeiton saattelemana.

 

Aamutuimaan klo 05:00 oli meidän aika poistua Kristiansundista, toiset uneliaampana ja toiset vielä uneliaampana.

Matka joutui ja enää ei ollut kamerallakaan kovinkaan paljon käyttöä, saattoi johtua alkumatkan runsaasta valokuvaamisesta, tai sitten vaan oli univelkoja.

 

Reissuun täytyy olla erittäin tyytyväinen, ja jota voi suositella kaikille.

Kalaa löytyy, ja onhan siellä tarvittaessa hylkykohteitakin.

Löytyy kampasimpukoita jossa loistava liha vaikka sitruunan kera, ja kuoret mukava koti nikkarointi kohde.

 

Kiitos tukiryhmällemme:

Aamuset, Turkulainen kaupunkilehti

Lindell Oy, Toimistotarvikemyymälä

Päämies, Matkapuhelimet, GPS-paikannuslaitteet

Suunto, Sukelluskellot ja sukellustietokoneet

 + muut tukijoukkomme.

 

ps. tukemalle Meitä, tuemme Teitä  ! !

Mielellämme otamme uusia tukijoita joukkoon.

anna meille vihje, niin otamme yhteyttä.

paapostiavaikkamulle  tapio.salakari (at) rokki.net

 

 

Parit kuvat Reissusta--> täällä

 

Etusivulle