Päivitetty: 27.03.2010                                                            Pääsivu | Sukelluskalastus | Sähkö | 10-Ottelu | Marathon | Hiihto | Kattoremontti | Leikkimökki | Palju | Linkit

 

| Lajina | Tietopaketti  | Harjoittelu  | Statistiikat   | Historia |  Kalat  |  Venetraileri | Sukelluslamppu | Kuvatuksia | Sattumia | Kamerakotelo | Tekstiilit | Videot | Reseptit |

Seuraavat osiot löytyvät sukelluskalastuksen alta   --> | Kilpailukalenteri | SaaristomeriOpen | KristiansundCup | PM | EM  | MM |

 

                MM 2008                 

 

Sukelluskalastuksen MM kilpailut Venezuelassa, Isla De Margarita.  20. - 26.10. 2008

Järjestyksessään 26. CMASin järjestämät MM kilpailut.

 

19.9.2008  Saimme virallisen kutsun Venezuelan sukellusorganisaatiolta.

(Federacion Venezolana De Actividades Subacuaticas,  FVAS)

Aikaa vahvistaa osallistuminen ja tehdä tarvittavat järjestelyt on siis vain noin 1 kk.

 

Muutamia poimintoja: 

-Hotellissa, vartijoilla katkaistut haulikot.  "siis  sairaan siistii ;)"

-Vatsatauti on melko varma. No sehän vaan vahvistaa (siis, kun on selvitty)

 

Sukeltajaliitto, Suomi. Maajoukkueen tuki ja turva.

Viralliset MM kisasivustot järjestäjän puolelta

Kilpailukalenteri CMAS

Mikä maa, mikä valuutta ?  Faktoja saaresta, Isla de Margarita, Venezuela.

Missä majoitukset ?  Hotel Portofino. Kisa isännän suosittama ja järjestämä majoitus.

 

Hyvää turinaa paikasta

Turinaa lontooksi

APUa matkustamiseen

Isla De Margarita Kartta

Sateliittikuvaa saaresta

Säätila saaressa (mittauspiste on lehtokentällä Porlamarissa)

Eräs matkareportaasi

Iltalehden keskustelupalsta Venezuelasta, sekä isla de margaritasta

Suomi24 matkailusivut, Venezuela

 

Suomi-espanja-suomi sanakirja

 

PUHTAASTI paras, Urheilua rehdin keinoin.

Sukeltajaliiton antidoping

 

Lennot saarille: Travellink, Supersaver, Seat24

 

Alue josta lähdemme kisaamaan "Playa Zaragoza"   On tuolla saaren pohjoiskärjen länsipuolella.

Kyseinen ranta kartoissa esiintyy nimellä Playa Pedro González. se siis navigaattoriin, niin kalasatama löytyy.

Kisavedet ovat Los Frailes saariryhmät, pohjoiskärjen koillisosassa.

 

Valuutta: Bolivar ;)   100 $ = 4000 bolivar. Virallinen kurssi noin 2 mutta vaihtelee paikasta riippuen 100$= 3000 - 5500 bolivar.

Jännite: 110 volt.

Aikaero Suomeen -6 h 30 min .(kesäaika-7 h 30 min)

 

Kovaa meininkiä  ja alkuun on kiihkeä tahti ilmoittautumisen ja joukkuekokoonpanon kanssa.

Nämä kun on 110%:sti selvillä, alkaa työ matkajärjestelyjen kanssa. Alustavaa duunia tehdään kellon ympäri, kukin omalla tahollaan. Todellakin vain 1 kk aikaa tehdä kaikki varuste virittelyt, matkajärjestelyt, sponsori hakemukset, koti ja työpaikka järjestelyt. Hädin tuskin ollaan edes selvitty 1kk sitten olleesta Kristiansund cupista, Norjassa  ja tuskin lainkaan selvitty 2 vrk sitten paluusta PM kilpailuista Norjasta.

Äkkiseltään mietittynä olisi mukavaa, jos olisi manageri, joka huolehtisi sponsorointi asiat ja matkajärjestelyt. Ehkä jossakin vaiheessa, ollaan niinkin iloisissa asemissa sukelluskalastuksen saralla, että tämäkin olisi mahdollista, edes maajoukkue kilpailuiden osalta.

 

 

Alustavaa suunnittelua:

MM virallinen kisaohjelma alkaa maanantaina 20.10.2008,  koko alkuviikon on jotain hulinaa ja hälinää, ilmoittautumiset, ja ennen kaikkea pitäähän sitä tutustua paikalliseen vesistöön. Scauttiveneen vuokra  on 200 euroa / päivä ja tuollainen tarvitaan tietenkin joka scautti päivälle.

Kilpailupäivät ovat perjantai 24.10 ja lauantai 25.10.

 

Suunniteltu aikataulutus seuraava:

Lähtöpäivä 17.10.2008

Paluupäivä 29.10. 2008

 

 

Mukana reissussa

Pertti Laakso, Raumanmeren sukelluskerho, Rauma.

Jukka Levonen, Raumanmeren sukelluskerho, Rauma.

Jukka Rapo, Team Kampela, Helsinki.

Tapio Salakari, Saaristomeren sukeltajat ry. Turku.

Vesa-Matti Väärä (varalla Suomessa), Saaristomeren sukeltajat ry. Turku.

 

 

 

 

Tuonne kun sitä ollaan pohjolasta asti menossa, niin mikä mieluisinta, (vaikkakin Suomen vesistötkin OVAT kalarikkaat), niin Venezuelan kala väki, se vasta merkillistä on. Jos joku on miettinyt missä se Nemo asuu. Sehän on tuolla ja kaverit kans ;)) toivottavasti samaan kuvaankin päästään.

Kilpailukalat on jaettu kolmeen luokkaan. Lähinnä minimi painojen mukaan. Mitään kalaa ei kannata ampua jos on alle 1000g. Ryhmä 1, jossa on 27 eri kalalajia ja minimi kilpailupainohan on sen 1000g. Ryhmä 2, on sallittu minimipaino 2000g, kilpailulajeja on 14. Ja ryhmä 3, jossa minimi paino on 5000g, kalastettavia lajeja on 19. Siis uskomaton määrä ei lajeja !!!  Siis kaikkiaan 60 eri harppunoitavaa  lajia. Mikä tekee reissusta vieläkin eksoottisemman löytyy vesitöistä myös erilaisia haita ;) mutta joo seuraavat eivät kuulu kilpailu kaloihin, ja siis pääsee mahdollisesti ihailemaan ja ottamaan kameralla kuvia, nuo hait, kilpikonnia, "nemo" kaloja, rapuja meri tähtiä sekä -siiliä.

Eli filmiä runsaasti mukaan.

Tässä linkitettynä kalat kuvineen

 

Itse kisaohjelmasta todettakoon, että molempina kisapäivinä on kilpailuaika 6 tuntia. Eroaa jokseenkin Suomen, sekä Norjan 4:stä tunnista.

 

22 maata ottaa osaa MM kilpailuihin, ON erittäin hienoa, mahtavaa, upeeta ja alustavasti fiilikset aika katossa. Ottaa osaa ihan MM kisoihin ja aina Venezuelassa asti. Kukin on omalla sarallaan, antanut omat panoksensa ja kisamenestys on tuottanut tulosta. Ehkä nimenomaan tämän takia harrastetaan ja jaksetaan käydä, joka kotimaan kilpailussa, sekä treenailla muutoinkin viikonloppuisin. Ja talvisin lisänä vielä uimahalli treenit. Pois sulkematta muuta liikunnallista toimintaa.

 

Tänne tulee mm. matka reportaasi upein (toivottavasti) kuvin höystettynä.  Nämä yllä olevat vain makupaloja valmistautumiseen.

 

Pistellään vielä alustavat reittisuunnitelmat. Jälkikäteen on sitten hienoa speguloidan missä meni pieleen ;) vai menikö.

Rauman poijaat Jukka Levonen, Pertti Laakso matkaavat Turkuun, reissuun ottaa osaa Tapio Salakari, josta siirtyminen Helsinkiin. Helsingissä mukaan Jukka Rapo.

(Toivon mukaan tässä kohtaa kyydissä on 4 henkilöä, sukelluskalastusvarusteineen)

Helsingistä L-koneella (lento) Pariisiin, Charles De Gaulle kentälle Lento kestännee noin reipas 3 tuntia. Siellä noin 1 tunnin odottelu. (toivottavasti kerkeävät siirtämään kaikki varusteemme !!! )

L-Koneella matka jatkuu Pariisista, Caracasiin, Venezuelaan. Lento kestännee noin 10 tuntia. Caracasissa olemme noin 13:25 paikallista aikaa.

Jos hyvin käy siirrymme varusteläjän kanssa taksilla kohti satamaa ehkä 350km ja sieltä laivalla Margaritan saarelle. PITÄISI olla helppo nakki. mutta oletettavasti mutkia matkaan tulee ja sehän tässä upein suola ja sokeri onkin. Hieman eksotiikkaa ja extra extremeä reissuun. Mutta mitään sumeilematta kaikki kirjataan historian kirjoihin.

((saattaa olla että Caracasista pitää mennä kuitenkin lentokoneella Porlamariin (Margaritan saaren pääkaupunkiin ?? katsotaan..)

 

 

Tästä alkaa itse "reissuvihko".   jos jotakin lisättävää tulee, lisätään. 

 

16.10.2008 torstai

                    Vaikkakin kisameiningeissä ollaan jo eletty kuukauden verran, niin tänään alkaa itse matkanteko.

                    Illalla siirtyminen kaikkine varusteineen Helsinkiin. Kaikki ovat fyysisesti ja henkisesti latautuneet isoon matkaan. 

                    Majoitus Hotelli Ramadassa 3 jamppaa 2 hengen huoneeseen lisävuoteen kera . Illalla pienet skoolaukset kisameiningin kunniaksi.

                    Auto saa jäädä Hotellin pihalle, majoitus noin 120 eur sis. 1 viikon autoparkki, lisäpäivistä tulee extraa 6 eur.

 

17.10.2008 perjantai

                    Tuhti aamiainen hotellilla ja ilmaisbussilla siirtyminen Helsinki-Vantaa lentokentälle. Kovasti ei tuottanut ongelmia rahdata pitkiä

                    suksipussipaketteja Pientä selvitystä vaan että mitä sisällä on, ei paineilmalaitteita, niin ei mitään hämminkiä. Ainoa murhe,

                    että saa vain laittaa kaksi laukkua / henkilö ruumaan , niin joutui vastaanottovirkailija kyselemään esimiehiltään, kun meillä oli 1 ylimääräinen laukku,

                    joten tarkkaa työtä juu-u.

                    Paketit ja laukut matkaan, koneen vaihto on Pariisissa.

                    Muutoinkin tiukka aikataulu koneen vaihdossa, noin 1 tunti ja se ei avittanut tilannetta ett, kone oli 10 minuuttia myöhässä. juoksujalkaa läpi valtavan

                    kenttähallin ja etsien oikeaa porttia. Pientä tullimuodollisuutta, aina välillä tarkastellaan laukkuja ja  riisutaan vyöt, passia näytellään ihan niin, että kuluu puhki.

                    Mutta pääsemme sopivasti portillemme ja tovin odottelemme, Varmistamme vielä että varusteemme ovat matkalla koneeseen, Juuri kyseinen kenttähän oli juuri

                    tehdyssä tutkimuksessa numero 1 , hukkaamaan matkatavarat.

                    Selvittely jäi lievästi kesken ja jouduimme samalla nousemaan koneeseen, varmistimme vielä samalla lentoemoilta että varmistavat, että varusteemme todella

                    ovat koneessa. Kone alkoikin jo rullata ja samalla hetkellä lentoemo tuli hymyilevin kasvoin ja kirkkain silmin vakuuttamaan että kyllä kaikki varusteemme ja

                    laukut ovat ruumassa. aahh näinhän sen piti mennäkin hienoa työtä Air France. KIITOS. Sitten vaan nauttimaan noin 10 tunnin lentomatkasta. Koneemme oli iso

                    Boeing 747 kahdessa kerroksessa, kahdella käytävällä oleva, todellinen ilmojen JumboJet.

 

18.10.2008 lauantai        

                   Perillä Caracasissa, Venezuelassa päivällä. terminaalista etsimään varusteitamme, odotellaan ja odotellaan, kunnes selviää, että eipä ne mukana ole ollut

                   koneessa. Tämäpä hienoa, jotenkin upeeta, mutta tosiaan eipä hauskaa, nimittäin mitä me teemme sukelluskalastuksen MM kisoissa,

                   jos meillä ei ole varusteita ???

                   Isoa selvitystä tiskillä ja eipä tuossa kummempaa voi kuin olla luottavaisin mielin että varusteet tulevat.

                   Alamme etsiä tiskiä mistä saamme ostettua lentoliput Caracasista Porlamariin( isla de Margareta saarelle).  Hinnoittelu ongelmana oli että dollareilla ostettuna

                   lippu olisi tuplahinta. siis seuraavaksi vaihtamaan dollareita bolivareiksi. Vaihtaja kandidaatteja ilmaantuukin tuiki tiheään. kyllä 4 valkoihoista gringoa

                   toimii aika hyvänä magneettina. Saamme vaihdettua sopivasti ja sitten vaan uudelleen tiskille ostamaan lentolippuja. Nythän käykin niin että lippuja ei löydy.

                   käymme usealla lentoyhtiön tiskillä ja samaa juttua kaikilla. Venezuelalaista vieraanvaraisuutta tarjolla gringoille. Mutta jälleen tulee näitä rahan vaihtajia ja

                   he lupaavat, että he saavat järjestettyä lentoliput meille. Se vaan maksaa. Emme oikein suostu ja tinkaamme jokusen tovin, yhteis ymmärrystä hinnoista ei

                   synny, vielä käymme yhtiöiden tiskejä läpi. Ja ei vaan lippuja ole tarjolla. Ainoastaan ilta 10 lentoon olisi tarjolla. hhmm epäilyttävää. Mitä jos ei ole enää

                   tuohonkaan ??? jäisimme pahamaineiseen Caracasiin yöksi. Teemme jälleen yhden hyvistä päätöksistä ja lähdemme kyselemään takseilta,

                   mitä kustantaa ajaa  Puerto La Cruziin, noin 350 km päähän Caracasista. Saamme sovittua hinnaksi 150 dollaria.

                   Vähäiset varusteet ja 4 sukelluskalastajaa sulloutuu Hyndai Elantra sedaniin. Caracasin ruuhkassa aikaa menee 2 tuntia ennen, kuin pääsemme väljemmille teille.

                   Tuskin on suomalaiset rallikuskit kuskillemme tuttuja, mutta hänellä on aivan samanlainen kaasujalka kyllä. 140 km/h ei ole mitään ja ottaen huomioon välillä

                   olleet montut tiellä ja säkkipimeän ajanjakson, niin kyllähän tuossa oli "turvallista" olla kun oli tietoinen että on ottanut matkavakuutuksen.

                   Taksikyydin puolessa välissä poikkesimme huikopalalla, Samalla tulikin nähtyä jotakin todella paikallista, nimittäin ihan niinko apina käveli kadulla ja menipä

                   jopa kaupan ovestakin sisään. Siinä oli hieraistava silmiään oltava lievästi turisti-ilme päällä.

                   Taksilla saavumme noin 6 tunnin ajomatkan päätteeksi Puerto la  Cruzin satamaan, josta pitäis lähtee laivalla Margaritan saareen. Kuski oli olettanut, että laiva

                   lähtisi klo 22:00 mutta sepäs lähteekin vasta 02:00 joten muutaman tunnin yölliset odottelut satamassa muun paikallisväestön kera. Siinä kuulemme, muutamilta

                   tutuiksi tulleista, että kovasti paikallisväestö olisi kiinnostunut lakanan valkoisten gringojen omaisuudesta. Mutta mihinkään tilanteisiin emme joutuneet.

                   Laiva saapuu ja pääsemme matkaamaan jälleen olisi 4 tuntia erilaista kyytiä tarjolla. pientä univajetta paikkaillaan pienillä satunnaisilla tirsoilla.

                   Aamulla olemmekin Margaritan saarella, Taksilla ajellaan saaren etelästä pohjois-osaan jossa majoituspaikkamme Portofino hotelli on.

                   Aikaa kului Helsingistä, Portofino hotellin pihalle 36 tuntia.   Aika reissu, jo tuo matkan teko.

                   Samana päivänä alkaakin pienoinen säätö, majoitus pitää saada näille parille päivälle, rahaa pitää saada vaihdettua, nimittäin aina jos maksaa muulla valuutalla

                   kuin bolivareilla. maksaa se tupla maksun. Ja myös alkaa metsästys että missä ovat varusteemme ja laukkumme. Ilman espanjankielentaitoista Pertti Laaksoa

                   olisimme olleet  enemmän kuin pihalla. Tietysti englannillakin saattaisi pärjätä, mutta se että mitä saa ja koska on aivan eri juttu. Edes hotellin respassa tai

                   VIP servicessä, ei puhuttu englantia. Kaikki mitä oli tehtävissä laukkujen ym. suhteen oli tehty. oli aika pienelle vapaahetkelle. Vähän rantalentopalloa

                   ja tikkakisaa. Iltapalalle ja nukkumaan.  Univelkaa oli kovasti syntynyt, mutta tuollaisella valvomisella päästiin aika kivuttomasti paikalliseen aikavyöhykkeeseen.

                   Aikaeroahan oli lähdettyämme miinusta  7 h ja 30 min.

                  

 19.10.2008 sunnuntai

                   Seuraava päivä menee vielä laukkujen ja varusteiden selvittelyssä, ja päivällä saammekin lupaavaa uutista että varusteet olisivat Caracasissa ja tulevat

                   iltakoneella Porlamariin, josta ne olisi meidän taksilla noudettava. Samaisena iltana vielä sovimme paikallisen kyläpäällikön Migelin kanssa,

                   seuraavan aamun venematkasta kilpailualueelle. Pääsemme hintasopimukseen ja vielä pieni ehto, että jos varusteemme ei tulekaan, niin perumme reissun.

                   Mutta klo 22:00 saamme varusteemme ja alkaa purkaminen. Aamulla klo 9:00 on vesille lähtö, joten turhiin sähläilyihin ei olisi aikaa.

 

 20.10.2008 maanantai

                   AAHH  vihdoinkin pääsisimme merille. Lievästi tuulinen ja aaltoisa meri. ilman lämpötila huitelee siinä 30*c:n paikkeilla. Kulkupelimme on Venezuelan

                   perinteinen raskasrakenteinen, puinen, noin 6 metrinen perämoottorivene. Siinä 2 kpl 40 hp  perämoottoria.

                   Matkaamme scauttaamaan kisa-aluetta Los Frailes saarille.

                   Ensimmäinen pulahdus veteen ja näin äkkiseltään välitön havainto, täällä on kuumaa ja hhmm vaikkakin on uusi 3mm märkäpuku, niin tällä tulee olemaan

                   liian kuuma. Tuossa vaiheessa ei käynyt Pertsaa kateeksi, nimittäin hän oli lähtenyt reissuun 5 mm puvulla. Sen hän sai kyllä huomatakin aika alkusukelluksilla,

                   että läkähdyttävän kuumaa on. Vedessä näkyvyys mukavat 15 m. ja kalakantaa löytyy aika runsaasti, ensimmäiset hetket tietenkin menee ihaillessa kirkkautta ja

                   kalojen erivärikirjoja etsiskellen suuria ja erilaisia kaloja. Käymme useita paikkoja läpi jossa kalaa voisia olla ja kaikki tämä valmistelu tietenkin tähtää, että

                   kannattaako itse kilpailuissa tulla juuri näihin kohtiin saalistamaan. Muutamia ihan hyviä kalaisia ja suojaisia paikkoja löytyy ja itse kisaan kannattaa tulla

                   kokemaan paikat. Meininki ei eroa Suomen scauttailusta pätkääkää, ennakkoon käydään tutustumassa alueeseen mahdollisiin hyviin paikkoihin. perus duunia

                   sukelluskalastajalle. Harppunointihan on kielletty itse kisa-alueella ennen kilpailua, muistaakseni kolme viikkoa on kielto aika.

                   Paluu satamaan ja siitä paikalliseen tyyliin pick-upin lavalla körötellään hotellille, paikallisia kujia koluten. iltapalaa ja varustehuoltoa. Sovimme samalla, että

                   seuraavana aamuna olisi tarve myös lähteä scauttaamaan, sekä hieman saalistamaan kaloja. Hommat sovittu.

 

21.10.2008 tiistai

 

                   Illalla alkaa virallinen kisa-ohjelma ja tiedossa olisi paraati. Mutta sitä ennen tietenkin on käytävä tutustumassa kalakantaan ja kisavesiin.

                   Vaikka lähtö oli sovittu jo klo 7:00, niin satamassa oli niin kovasti säätöä ja muuta häsää, että pari tuntiahan siihen meni, ennen kuin oli moottoriveneemme valmis

                   lähtemään.  Ilma oli polttavan kuuma, aurinkoinen 31*c ja vesi jälleen vakiot 27*c. Suomalaisnahat alkoi jo nätisti punottaa, paikkakuntalaiset hieman

                   naureskelivat punanahoille (Pertsalle ja Tapsalle) ja osoittivat aurinkoa. Ei olla ennekään rasvoja käytetty, eikä käytetä nytkään. Niin ja paita on vaan tiellä.

                   Heh heh nämä faktat kun ottaa huomioon, niin ihon kesiminen parin päivän päästä on kohtuu taattu. Ja näinhän se oli. Miten voikaan ihminen kuoriutua kolmesti viikonkin

                   aikana ??  Siinä riittää ihmiskunnan tutkijoille ihmettelemistä. Hieman otatimmekin varoittavia esimerkkikuvia, miten saa todella nättiä rusketusta, ilman riskiä ihon

                   vaurioitumis vaaroista.

                   Aamulla alueelle on lähdössä noin 6 venekuntaa, ihan jo satamassa on huomioitavaa että paikalla päivystää sotilaita konekiväärit reisillä, käsi kahvassa kiinni.

                   Helmikuussa Venezuelassa on vaalit ja punapukuisten joukko valmistautuu ottamaan omiaan vastaan. Venezuelan Presidentti Hugo Chávez on tulossa käymään

                   Margaritan saarella. ja turvallisuus toimet ovat kiristyneet äärimmilleen. Polttoaineen jakelu on säännöstelty, meri ja maantiet ovat tiukassa sotilasvalvonnassa.

                   Itsekin saamme osuuden maistaa Venezuelalaista turvallisuutta merellä. Rajavartijat ja sotilasväki pysäyttää kaikki merelle lähtijät ja vaativat omia.

                   Hetken jo vaikuttaa että emme pääse menemään tänään merelle, vaan kaikki palaavat satamaan ja palaavat hotelliin, mutta joo puolen tunnin neuvotteluiden tuloksena

                   pääsemme menemään jos puemme pelastusliivit ylle. Ja näin tapahtuu, pääsemme jälleen pienen neuvottelun jälkeen läpi turvarenkaan. Se että meillä oli harppuunat visusti

                   paketoituna ja piilossa oli ihan hyvä. Nimittäin jos olisivat tarkastaneet, olisi varusteemme melko 100% varmuudella lähteneet turvallisuuden nimissä viranomaisten haltuun.

 

                   Jeecchh , mutta itse kalastukseen kiitos...

                   Vesi oli mukavan kirkasta, näkyvyys noin 16 metrin luokkaa pystyyn. Kisa-alueen ulkopuolelle ja siellä hieman ammuskelemaan ja tutustumaan miten sukelluskalastus näillä

                   vesillä sujuu. Muistaakseni itselläni kävi aivan ensimmäisen saalistuksen kanssa kohtuu huonosti ja kohtuu hienosti samalla kertaa.

                   kokemustahan minulla ei ole esim. barracudista. Ja se että onhan kokemusta 5,2kg taimenen taistelusta ja 11,3 kilon hauesta, niin eihän tuollainen barracuda nyt, niin

                   ihmeellinen olisi. Pitäähän sillä kokoa olla jotta siitä vastusta saan.

                   Itse asiassa ihan ykköstavoitteena koko reissulle olikin saada isoin kala mitä olen ikinä harppunoinut. Kisatavoitteitakaan ei kovasti voinut ensimmäiseen vaativaan

                   lämpimänveden kisaan kovasti heittää. ja muutoinkin olin joukkueessa pelannut että muut ensin ja itse vasta sitten. Minulle riittää tämä isolla fiiliksellä mukana olo.

                   Mutta se kalastus...... jeps jeps tässä tulee. Niin muutamat sukellukset siellä noin 10 - 15 metrin syvyydessä ja joitakin barracusia siinä kuljeksii kohtuu rauhallisin mielin.

                   8 kpl parvi ja isohkoja fisuja painot kevyesti 4 - 10 kilon, jopa isompaakin. Liu'utan itseni sukelluksiin, muutamin kevyin hitain potkuin liu'un kaloja kohden. Otan yhden

                   isoimmista tähtäimeeni, seuraan sitä ja saavutan hetki hetkeltä. Olen parin metrin päässä ja saan hyvän tähtäyksen ja ei mitään, kevyt painallus uuteen pyssyyn ja nuoli

                   singahtaa salamana. Äkkiä nuoli pysähtyy, noin 50 cm ennen kontaktia barracudaan. sihtaan vieläkin, ja kala on aivan linjalla. nuolen siimat sotkeutuivat harppuunan

                    virityskumeihin (kuten aina joskus sattuu käymään) Samaisella hetkellä fisut ampaisevat karkuun. Niin missä se alussa mainitsemani, kohtuu hienosti? No se tulee siinä, Jos

                   olisin tuollaisenaan tuolla kerralla saanut kalaan kunnollisen osuman, niin olisin saanut sanoa välittömästi varusteilleni hyvästit. Harppuunani ei ollut missään kiinni,

                   muuta kuin kädessäni. Jos jo 3 kilon barracuda vetää hanakasti, vastaan ja kela on ehdoton, niin 10 kilon barracudaa vastaan ei taistella ihan perus Tarzanin verellä.

                   Pitää olla toimivat kelat ja mielellään pintapoijuun sidottu harppuuna. Välillä kun on sukelluskalastajan pakko saada happea elintoimintojen säilyttämiseksi ;).

                   Tuo 3 kilonkin barracuda vetää niin hanakasti vastaan, että kelalla onnistuu kalastus turvallisin mielin.

                  

                   Samaisella reissulla tuli törmättyä myös merten panssarivaunuun.

                                                                                                                               

                                                                                                                  Papukaijakalaan, Kuvassa Jukka Rapon saalistama kaija.

 

                   Itsekin otin haasteen vastaan kaijasta. Mitäänhän ei uskota ellei itse koeta. Ja näin hän tässäkin oli käytävä. Villi huhu on tuon papukaijakalan suojauksessa.

                   Tarinoiden mukaan kalaa voi ampua, mutta se ei ota asiaa kovinkaan vakavasti. Näin siinä sitten kävi. Papukaijakala jokseenkin yleinen noilla vesillä, joten löytäminen

                   helppoa, Sukeltelua ja pinnalta haravointia. Etsin vain sopivan kokoista ja löytyy noin 6 kilon kokoluokkaa oleva. Sukellus ja liukuminen perään harvoilla kevyillä

                   potkuilla pääsenkin ottamaan jyvälle, seuraan ja olen noin 16 metrin syvyydessä, uiskentelen perässä ja haen sopivaa ampumiskohtaa. Ajatuksena olisi päästä

                   pössäyttämään lievästi takaviistosta, ja näinhän siinä lopulta käykin. Kontakti suoraan takaviistosta ja eikun nuoli matkaan. Näpsäkkä osuma, mutta kala vain

                   kohauttaa "olkapäitään" ja katsoo hölmistyneenä. Yksi isokokoinen suomu irtoaa ja papukaijakala jatkaa leppoisaa maanantai uintiaan. Itse siinä manailen ja totean että

                   voittaja on löytynyt. Ja siihen jää reissun papukaijakalojen härnääminen osaltani.

                   Myös harvinaislaatuisiin nähtävyyksiin kuului jättikokoinen silakka, painoa oli 12,3 kg. Niin siis kyseessä tarpoon, joka on aikalailla silakan näköinen, mutta koko lievästi

                   reippaampi. Rapo pääsi tussauttamaan myös tällaista. kuulemma oli noin 5 kala parvi, varmaan on ollut uljas ja ehkä "pelottavakin" tosin Rapolla on kyllä kokemusta isoista

                   kaloista ja valtameristä muutoinkin. Jotes saattaa olla, että ihan aamupalaksi menee Rapon listoilla 12,3 kilon tarpoonit. Mahtavan näköinen saalis joka tapauksessa.

                   Muutoin kaikki pääsevät ampumaan joitain kaloja ja treenailuun kukin oli tyytyväinen. Ajoissa kotisatamaan ja valmistautumaan illan paraatiin.

 

                   Porukat hotellilla kokoontuu ja valokuvataan kisaväkeä edustuspukineissaan ja maan lippujen loisteessa pihalle tuodun paikallisen veneen ja kisabanderollin edustalla.

                   lähdemme juhlavaatetuksissa kohti tuntematonta paraatipaikkaa. Aaaa isoja valoheittimiä ja porukkaa olemme paikalla, näköjään paikallinen baseball stadioni.

                   Nyt on ison juhlan tunnelmaa, alkujaan kovasti fiiliksissä tästäkin tapahtumasta. Eipä sitä ole paraateissa monestikaan marssinut. Yleisöä, sambaryhmää ym..

                   Pieni kapteenien palaveri ja kerrotaan mitä olisi tulossa, mitä kisaajilta halutaan jne. Ok porukat maiden mukaisessa aakkosjärjestyksessä marssii stadionille.

                   Näin tapahtuu, Maan nimikyltti kouraan Tapsalle ja Levoselle kantoon Suomen lippu. Musiikki pauhaa ja marssimme kuin olympialaisissa  maat jonoittain.

                   Kovaäänisistä kuuluu..Finlandia... se ollaan me ;)  siinä sitä uljaasti kävellään ja vilkutellaan kisayleisölle, videokamerat pyörii. kaikki maat ovat kulkeneet linjan läpi

                   ja sitten pääsemme kuuntelemaan ja katsomaan järjestettyä ohjelmaa. On sambaesitystä, soittimien soittamista puheita reilu kolme tuntia kaikkea juhlallisuutta.

                   hhmm kisaajilla rankka sukeltelupäivä takana ja kello on jo 19:00 pitäis päästä syömään ja varustehuoltoon sekä lepäämään seuraavan aamun koitosta varten.

                   Kisaajat alkavat lievästi kyllästyä, pitkävetiseen ohjelmaan ja taitannee siinä sitten FVAS presidentti Oscar Ruiz cubillan käydä sanomassa ohjelmasta, että voisi hieman

                   lyhentää. Ja kohta se päättyykin. Mukavaa isoa juhlaa, mutta liika on liikaa.

 

22.10.2008 keskiviikko

                   Aamulle järjestetty kapteenien kokous olikin siirretty seuraavaan päivään. Itse olin jo panostanut että pidän välipäivän vedestä. Ihan tuon alkujaan sovitun kokouksen ja

                   toisinaan jo ihon kärventäneen auringonkin takia. Saman päätöksen teki Pertsa, liikaa aurinkoa ja päivä poissa merestä on tervetullut. Levonen ja Rapo jaksoivat uurastaa,

                   ja läksivät aamusella merille Los Frailesille , tutkimaan kisavesiä.

                   Niin Tapsa ja Pertsa mitäs nää sankarit maissa???.  No meidät oli värvätty ja valtuutettu hankkimaan muonaa Porlamarista huomiseen ISOOON reissuun Los Hermanos saarille

                   80 km merimatkan päähän. Hieman dollareiden vaihtoa, jotta saamme huomisen ison reissun maksettua bolivareilla. Pientä tallustelua kylillä.

                   Niin se muonitus. Joo löydettiin patongit porukoille normaalit vaaleat ja noin 30 cm tuoreet patongit. Otettiin ihan reilusti niitä, 4 kpl, siis jokaiselle 1 kpl.

                   (niin noh nehän oli tuoreita joten ei voitu vastustaa maistamasta, joten meillä oli vajaa 4 patonkia huomiseen reissuun.

                   Onhan huomenna pitkä reissu. 6 tuntia veneellä ajoa ja siiten vielä päälle 8 tuntia sukelluskalastusta, paahtavassa auringossa. Lisänä mukaan vielä12 litraa raikasta vettä ja

                   ihan kokonaiset 2 litraa appelsiinimehua. Tarkoituksena oli kyllä ostaa piirakoita ja hedelmiä, mutta se kun vaan jäi ja jäi, ostetaan sitten viimeisestä paikasta jne..

                   Ja kun se jäi aina tekemättä, niin ruokaahan meillä ei sitten ollut. Vielä viimeinen onneton yritys ,että saataisiin illalla ravintolasta mukaamme,

                   kun kerran emme aamupalalle tule (lähtömme hotellista jo 04:00 aikaan). Mutta eipä tuo oikein onnistunut. Respastakin yritimme saada hankituksi, mutta turhaan.

                   Saimme siis kovasti kiitosta retkikunnaltamme erinomaisista muona hankinnoistamme. Mutta näillä kuitenkin lähdimme. Varusteet illalla valmiiksi seuraavaa aamua varten.

                  

23.10.2008 torstai

                    04:00 oli lähtö pick-up nouti hotellilta ja kulkumme jatkui läpi synkän pimeyden auton lavalla. Satamassa Juan Ja Jose olivatkin laittaneet

                   veneen kuntoon, mukana myös reilu 300 litraa bensiiniä. Reissu pitkä ja polttoainettakin aika miehisesti.

                   Hieman tulee ikävä pehmustettuja ja jousitettuja penkkejä meri velloaa ja aallot hakkaavat venettä, tämä tuntuu makeasti  niskassa, selässä ja persuuksissa ja

                   päälle vielä, joka neljännellä aallolla silmille lentävä suolainen merivesi.  Kolme tuntia jatkuvaa renkutusta, nami nami. Kuin kidutuspenkissä istuisi.

                   Mutta kaikkea kivaa on koettava mieluisan harrastuksen vuoksi.

                   Pääsemme perille  Los Hermanos saarille, näkyvyys on henkeä salpaava,  30 metriä puhdasta vettä, pinnalta pohjaan. Tätä on Venezuela parhaimmillaan.

                   Kalaa ihan kohtuudella tarjolla, etsimistä ja kyttäilyä. 4 hengen Suomalais maajoukkue delegaatio lievästi leviää alueelle, ja näin vene ei aina ole saatavilla ,kun tarvetta olisi.

                   Siirtymismatkat ovat pitkähköjä ja virtauksia on. Siirtymiset suotavaa tehdä veneen avituksella.

                   Ylös nousee barracudia ym. kalaa noin 80 kilon painosta. ei mitään hirmuista saalista ja itse vähintäänkin lievästi pettynyt. Tuon piti olla helmien helmi kalastuspaikkana ja

                   ihan mitään järisyttävää ei ylös noussut. Mutta erinomaista harjoittelua viikonlopun tulevaa kilpailua varten.

                   Perus duunia kalastelua, siirtymistä, kalastelua, etsimistä, ihailua, valokuvaamista...

                   Niin juu ne eväät. Ne me päätimme syödä jo siinä vaiheessa kun saavuimme saarille, siis välittömästi vaan nassuun. Ja ihan faktana todettakoon, että eipä siinä kalastelu

                   tiimellyksissä ainakaan  nälkä tullut. joten hyvää vain teki tuollainen todella kevyt kenttälounas. Itsellänikin jäi jopa 1/3 osaa syömätäkin ;).

                   Illalla takaisin satamaan ja hieman matka venähti. Olimme vasta auringon laskun jälkeen satamassa.

                   Hotellille saavuttuamme, varustehuollot ja iltapalaa syömään. Samalla huomattiin, että aamuiseksi siirretty kapteenien kokous olikin nyt illalla, joten Tapsa Lähti vielä sinne

                   kuuntelemaan mitä asiaa olisi joukkueille. Tilaisuus alkoi jo klo 20:00. enimmäkseen aikaa kului jaaritteluun ja ehkä selvien asioiden läpikäymiseen kolmella erikielellä.

                   Ranskaksi, espanjaksi sekä englanniksi. Isoin asia taisi olla kilpailuveneiden valinta. Isäntä maa oletti, kuten organisaattorikin, että pidetään samat veneet ja kuljettajat

                   mitä oli kullakin maalla skauttamisissa. Tämähän ei monelle sopinut, kuten itsekin olin vastaan ja olimme arvonnan kannalla.  Itse arvonnastakin meinasi tulla ja tulikin

                   täysi fiasko. Suurin huoli oli että edelleenkin selvän arvonnan jälkeen Venezuelan joukkueen ai tarvitsisi arpoa, vaan saisivat pitää oman skauttiveneensä.

                   Iso haloo ja uudelleen homma käyntiin, kaikki arvotaan. Ei oikein onnistu, lisänä seuraavaksi on epä selvyyttä ymmärryksestä. oliko "yes" sitä että äänestetään arvontaa,

                   vai sitä että pidetään nykyiset skautti veneet.  käääk tuntui samanlaiselta säätämiseltä kuin Suomen maajoukkueen kulkeminen lentokentillä.

                   Onko ihmiset tyhmiä vai mikä lienee ylhäältä puuttuvan.  noh pääasia että 4 tunnin aikana saatiin arvottua veneet. Kapteenien kokous päättyi vasta yli puolen yön.

                   tutimaan  ja valmistautumaan seuraavaan päivään.

 

24.10.2008 perjantai

                   Sukelluskalastuksen välipäivä. Se mitä oli tehtävissä näillä aikataulutuksilla oli tehty, mitä kisaan voidaan tehdä. Ainakin siltä se tuntui.

                   Karttojen tsekkailua ja läpikäymistä. Porlamarissa käynti, rahan vaihtoa etc. Varusteet viimeisen päälle kuntoon huomista ensimmäistä kisapäivää varten.

                  

                   Alkujaan sovittu joukkueen sisäinen kilpailu oli tarpeetonta. niin.. 3 kilpailijaa / maa on kisaamassa kerralla ja meitä oli mukana 4 kisaajaa. Itse olin aikas välittömästi

                   suostuvainen olemaan levossa ensimmäisen kisapäivän. Vaikkakin monilla asioilla olisi voinut kokoonpanoa speguloida. Mutta näin oli hyvä valinta ja asia sopi

                   kaikille hienosti. olihan kuitenkin, niin että ensimmäisen kisapäivän huonoin tippuu pois ja huili vuorossa ollut menee tilalle kisaamaan.

                   Lähdin kuitenkin kisaan mukaan Rapon avuksi, hänen veneeseen. Saimpahan välillä nähdä kisameininkiä aitiopaikalta. Siis hyvää kokemusta tuonkin kautta, ehkä..

                  

                   Noin 70 venekuntaa kokoontuu kilpailualueen suojaiseen lahteen, Menee tovi että kaikki pääsevät paikalle. Isännän tervehdykset ja viimeiset ohjeistukset.

                   sekä onnentoivotukset kaikille itse kisaan. Lähtösummeri soi ja veneet kisailijoineen säntäävät omille skautatuille paikoilleen.

                   Rapo oli päättänyt taktiikaksi seurata yhtä italialaista, joka on edellisvuoden EM kisan voittaja. Koska meillä ei ollut kovastikaan tietoa alueesta ja tiesimme, että

                   Italialaiset ovat olleet kuukausi tolkulla tutkimassa ja kartoittamassa kisa-aluetta.

                   Näin sitten menimme sinne minne kyseinen Italiaanokin. Joka olikin aika menoa. Muutama sukellus yhdessä paikassa ja siitä välitön siirtyminen seuraavaan.

                   Tätä jatkui noin 2 h 30 minuuttia. Kalaa hän ei saanut kuin yhden tuona aikana.  Tosin se oli yksi enemmän kuin Rapolla.

                   Itse olin päivystämässä, että koska Italiainen on valmiina siirtymään, niin huutelin Rapolle, että siirto, aika lähteä. Samalla tutkailin Merikarttaa sekä kaikuluotaimella

                   syvyyksiä. Mutta tuon 2 h 30 min jälkeen todettiin, että eipä tuossa hirmuisesti ole mieltä. Nyt kuitenkin löytyi yksi kalaisa paikka ja se riitti.

                   Annoimme Italialaisen mennä menojaan ja jäimme kalastelemaan.

                   Kalaa nousikin ylös jokseenkin kiitettävästi. Jos kalat olisivat olleet hyväksyttyjä, niin Rapo taistelisi mitaleista. Nimittäin ensimmäisen kalan noustessa veneeseen,

                   veneessämme ollut tuomari sanoi aikas välittömästi, että kala on kelpo kisakala, eikun lisää vaan. Ja näin tapahtuikin. Rapo saalisti peräti 7 samanlaista

                   Suomen lahnan tyyppistä kalaa. Ja lisänä oli vielä yksi muu kala jonka tuomari sanoi myös olevan kisakala. Ensimmäisen päivän 5 tunnin kisa-aika olikin jo päättymässä

                   Kalastelua viimeiseen sekuntiin. Pilli soi ja kisaajat ylös vedestä. Hieman epäröivin mielin lähdimme veneellä kohti aamuista kokoontumispaikkaa. Pieni pelko oli,

                   vaikka tuomarikin vakuutti kalojen olevan kisakaloja, että ne ei kuitenkaan olisi virallista saaliskantaa. Noh pientä mitali hehkutusta, siinä heiteltiin leppoisasti 

                   ja ihmeteltiin Italialaisen taktiikkaa. Noh etsii ja etsii. Kyllä hänellä kovasti on tietoa ja taitoa, jos kalaa ei yhdessä paikassa, niin toisessa...ehkä...sitten.

                   Paluu satamaan ja siellä tutkailemaan, mitä lie toiset saaneet ja miten on Suomalaisten muutoin käynyt. Nopea kierros ja moni on jäänyt ilman saalista.

                   Eikä tiettykään ihme, vähäiset mahdolliset kalapaikat, paljon kisaajia ja vielä jokaisella kisaajalla oma vene pörräilee lähettyvillä. Siis noin 140 liikehtivää vesillä liikkuvaa,

                   etsien saalistettavia kaloja. Mutta saihan siellä moni hienoja saaliitakin. Isoin oli erään Tahitilaisen saalistama 20,5 kiloinen barracuda. Muutoin saaliina oli porukoilla

                   muutamia 7-10 kilon barradudia, Enimmäkseen saaliskanta vaikutti olevan noin 1-3 kilon lahnatyyppistä kalaa Coro coroa jne.

                   Punnituksessa on odottava tunnelma, niin Suomen kuin 20 muun maan edustajilla. Kalat on jo veneissä tuomarin toimesta säkitetty ja sinetöity. Kalasäkkejä nostetaan

                   ja tyhjennellään numerojärjestyksessä,  Suomalais säkkien vuoro. Kapteenina menen lavalle tarkistamaan, että punnitusta kalamäärät tulevat oikein. Noh tällä kertaa

                   punnitustilaisuus on aikas rivakka, Rapon saamat 8 kalaa eivät ole virallisia kisakaloja, Laakson kala on aavistuksen alapainoinen, ja Levonen ei saanut kalaa.

                   Punnitustilaisuuden jälkeen pääsemme vihdoin hotellille ja pesulle sekä varustehuoltoon.

                   Seuraavan päivän kisaajia vielä mietitään kuka jää Suomalaisista lepoon. Levonen vaiko Laakso. Taitannee viimeistään selvitä illansuussa. Alkujaan vaikutti että, Levonen

                   huilaa ja Laakso lähtee parantamaan miinussaldoaan. Unta palloon ja isoa uhoa huomiseen kakkospäivään. Paljon on vielä Suomalaiskisaajilla annettavaa.

 

25.10.2008 lauantai

                   2. kisapäivä. Suomalaisittain kisaamaan Rapo, Laakso, Salakari. Levosella hieman heikohko olo ja jää parantelemaan oloaan hotellille. Satamassa miehistön vaihdokset

                   näin tekin moni muukin maa. Kisaajat virallisiin papereihin ja veneitä etsimään. kaikki kunnossa joten siirtyminen sankoin joukoin lähemmäksi kisasaaria, Los Frailesia.

                   Kisaväki koolle ja jostain joku saa tiedon että siirtyminen olisi lähemmäksi tämän päivän aluetta, joten veneet siirtyvät. Samalla kun valtava venemassa lähtee voimakkaasti

                   kaasutellen siirtymään, niin siinä useampikin venekunta lähtee samalla omille teilleen. Luulivat, että siirtyminen oli samalla kisan startti.

                   Voi peijooni. nooh muu porukka odottelee noin tunnin kun, tuomarivene lähtee etsimään kadonneita karkulaisia. Kaikki löytyy ja välittömästi tuomaristoveneestä

                   kajahtaa kovaäänisistä ilmoitus, että heidän on diskattu. 9 venekuntaa on hylätty. HUH HUH kova on sanktio ja jota ei kaikki ihan sulattanutkaan. Silla olihan se

                   veneen kuljettaja joka lähti kaasuttelemaan ja näin itse kisaajalla ei välttämättä ole osuttaa karkuruuteen. Mutta alustavasti sääliä ei tunneta. mitä yllättäen sopi

                   kyllä minulle. Nimittäin onhan se, että tuosta vaan on napattu 9 päänahkaa. Hienoa. vaiko sittenkään.  Noh lopuksi kuitenkin kumottiin tuo diskaus ja muutettiin

                   puolentoista tunnin aikasakoksi.

                   Itselläni ei ollut mitään aivan ehdottomia hotspotteja. joitain hyvän oloisia paikkoja tietty. Mutta alkujaan kuulostelin hieman olisiko venekuskillani sekä apurilla,

                   jotain mitä he suosittelisivat. Lähtökohtaisesti olin tähdännyt, että barracuda on se minun pääkalani, jota lähden tavoittelemaan. Hän tiesikin kertoa yhden paikan,

                   jonne ensimmäisenä ajoimmekin. Paikka oli lähellä ja saaren eteläpuolen päässä, vaikutti ihan luonnikkaalta ja kelpo kalapaikalta. Vettä oli aina 20 metristä rantaan.

                   Pientä kalaa oli paljonkin tarjolla ja siinä sitä päivystelinkin sukellellen ehkä 40 minuuttia. kierrellen ja muutaman kerran veneellä ylävirtaan siirtyen. Näkyvyys oli

                   aika vaatimaton, ehkä 8 metrin luokkaa. Mikä hankaloitti totaalisesti omaa suoritustani. Noin tunnin kuluttua löydän sopivan kalapariskunnan. Vaikutti aivan

                   hevoskalan sukulaiselta tai ihan jopa hevoskalaltakin. Nätti osuma etukylkeen ja pinnalla veneen vinkkaus noutamaan saalis. Samalla kun siinä odottelen, niin

                   kala peijakas pääsee puremaan reiteeni. lievästi ottaa kipeetä, mutta isompaa vahinkoa ei synny. Neopreeni suojaa (ja vetreä läskisääri ;) ). Pieni tutkaisu

                   millainen puru kalusto löytyykään fisulta, niin siellä oli alhaalla 1 kpl noin1 cm mittainen hammas ja ylhäällä kaksi samanlaista pätkää. Ihan nätti kalusto siis.

                   Veneeni saapuessa paikalle näytän saalistani ja kysyn että onko hyvän kisakala. Samalla he hieman puristavat päätään. Voi pahus. noh kalakyytiin ja uutta yritystä.

                   Etsimistä, sukeltelua, veneellä siirtymistä. Aikas tyhjää täynnä on meri. Siirtyminen erään saaren laidalle, siellä olikin juuri toisella puolen toistakymmentä venettä.

                   HUH HUH mitäs täällä tapahtuu, yleensä tuo on sen merkki että nyt on kisa-kalaa tarjolla, joten sinne vaan. Otin kuitenkin reunapaikan turvallisuuden nimissä.

                   Nimittäin kalastajia on rintarinnan, sukeltajat ohittavat toisiaan metsin päästä toisiaan. Parhaiten ruuhkaa ja taistelua kuvaa tilanne,

                   jossa kaksi sukeltajaa sukeltaa parikin kymppiin ja ovat samalla luolalla taistelemassa kylkikylkeä vasten samasta kalasta. Tiukkaa vääntöä todellakin.

                   Itse en aivan tuollaisen ollut halukas ja näin siirryinkin hieman sivummalle kalastamaan, nimittäin toistakymmentä miestä harppuunoin sohimassa, sekä

                   sama määrä moottoriveneitä pörrää yläpuolella, niin ei hirmuisesti kiinnostanut minua. Suosiolla luovutin paikkani tuolla verenhimoisimmille kalastajille.

                   Jokseenkin tuntui että oma turvallisuus ei ihan taattu ole noissa karkeloissa.

                   Mutta kiertely saaren ympäri ei juurikaan kalasäkkiäni kasvattanut. Kokeilin jopa, niin että silposin yhden ampumani kalan ja jäin odottelemaan,

                   josko tämä toisi saalistajia paikalle, eipä tuonut mitään.

 

                   Sitten päätös siirtyä seuraavan saaren lähettyville. jäin kyydistä vähän matkan päässä, tavoitteena sukellella ja samalla uida saaren rantaa kohden.

                   Tällöin koin vapaasukelluksen hurmoksen.  ;)

                   Näkyvyys noin 14 metriä, vettä hieman yli 20 metriä, Sukelluksia , sukelluksia ja aikas rentoutunut meininki. Annan lipua ja luisua, odotellen,

                   josko jokin kalaparvi olisi ohikulkumatkalla. Käväisin useaan otteeseen pohjalla  ja pieniä odottelujakin tein. välillä tuli hiin hurmosmainen olo, että en ollut ainakaan

                   kisaamassa, olin aivan jossain muulla retkellä. Unohdin kisan ja vain nautin Venezuelan tarjoamasta 27*c vedestä ja olin aivan MM fiiliksissä.

                   Ehkä tuo kyseinen hetki oli itse kisapäivän parasta mitä sain kokea.  Jos olisi ollut syvempää olisin varmasti mennytkin kokeilemaan ennätyksiä, joka on 22,3 metriä.

                   Nyt saavutin 20,5 metrin syvyyden ja eipä tuntunut miltään. Mutta tuon syvempää ei tuolta alueelta löytynyt.

                   Kalaa ei edelleenkään löytynyt. Siirtyminen Erään Migelin neuvomaan barracuda paikkaan, Pientä virtausta alueella, joten pyysin venekuskia viemään minut ylävirtaan.

                   Sieltä helppo sukeltaa ja lipua virran mukana pienillä potkuilla virran mukana. Muutamien sukellusten jälkeen saankin muutaman extra sydämen tykytyksen, BARRACUDIA

                   jee jee, pieni innostus ja nyt silmä ja keho tarkkana sekä skarppina. siellä on noin 5 kpl parvi kooltaan ikävästi pienehköjä noin 2-3 kilon kokoisia. Kisamittana on

                   barracudille min imi 5 kiloa. Siis pitää olla aikas motherfucker, jotta kelpaa punnituspöytään. Odottelen ja etsin josko samaan porukkaan liittyisi jostain joku isompikin.

                   Mutta muita enää ei löydy. Tunnin verran siinä etsin ja häröillen, mutta ei enää barracudia näy. Sitten pohjalla tulee esiin jokin isohko lahna/säynävä tyylinen kala.

                   valitettavasti en tunnista kalaa ja näin en oikein uskalla ampua sitä, jotta ei tulisi ainakaan miinuspisteitä alapainoisesta kalasta. Saattoi olla isokin vahinko, mutta

                   se on harmi, kisakaloja oli se 60 kpl erilaista ja itselläni ensimmäinen kerta kun pääsen ikinä tällaisiin olosuhteisiin, niin... pitäisi olla aikaa ja mahdollisuus tutustua

                   alueen kalakantaan. mutta näinä kolmena päivänä ei mahdottomuuksia tehdä.

                   Sukellusta viimeiseen asti ja veneeni tuomari pyytää nousemaan ylös. Siirtyminen kokoontumispaikalle ja sieltä satamaan.

                   Satamasta siirrymmekin jälleen suoraan stadionille kalojen punnitukseen. Osa kisaajista kyllä menee suoraan hotellille siistiytymään.

                   Punnituksessa jälleen on monilla tyhjiä säkkejä, sekä jonkin verran alapainoista kalaa, josta tulee miinuspisteitä.

                   Punnitus ottaa oman aikansa ja alkaa olemaan aika speguloinnille, kenellä oli eilen kalaa ja kenellä tänään. Vahvasti alkaa porukka olemaan mieltä, että

                   legenda jopa puolisuomalainen Joseba Espanjasta, olisi Maailmanmestari, mutta vielä odotellaan virallisia laskentoja. Kyllä näin siinä käy isoa,

                   mutta kohtuu rauhallista tuuletusta Josebalta. Onhan hän jo monen moista pokaalia voittanut. Ihmismassat ottavat valokuvia joka suunnasta kaloilla ja ilman.

                   Mukaan tulee vielä joukkue toveritkin. Onnittelijoita riittää stadionilla. Pääsempä itsekin nauttimaan Maailmanmestarin seurasta. Samalla kun hän tulee juttelemaan

                   kanssani, niin pyydänkin samalla että ottaisimme yhteiskuvan. Ja näinhän siinä käy. Kisamuistoksi pääsen samalla hetkellä uuden Maailmanmestarin kanssa samaan potrettiin.

                   Taitaa kuva pääty kehyksiin ;). 

                   Kesken kuumien juhlien stadionilla alkaa paikallinen väestö kadota ja hetken päästä selviää syykin. Alkaa satamaan. ihan pikkuisen vaan. Useat sukelluskalastajat meinaavat

                   että mitäs nyt pienestä sateesta, juurihan me oltiin 7 tuntia merellä ja ollaan edelleen suihkussa käymättömiä. sade on mukava asia. Mutta muutaman minuutin päästä

                   vesisade yltyy todelliseksi myrskysateeksi, vettä tulee kuin siitä jostakin kaatamalla, vai mikä se nyt olikaan. Kaikki hakeutuvat suojaan ja kaikki elektroniikka lavalla

                   suojataan. Kisaajat alkavat siirtyä busseihin ja näin saammekin kuulla tovin päästä, että siirrymme hotellille jossa jatketaan juhlia ja jaetaan mitalit. Alkujaan mitalit

                   oli tarkoitus jo jakaa stadionilla. Kaikki oli hetki sitten valmista mitallisen jakoon mutta, luonnon voimille ei voi mitään.

 

                   Paluu hotellille ja siitä valmistautumaan iltajuhlaan altaan reunustalla. Juhla pöydät, juhla vaatteet, isoa juhlaa jälleen.

                   Pientä iltapalaa ja sitten julkistetaan mitalistit henkilökohtaisen kisan  sekä joukkue mitalistit. Suomi ei tällä kertaa taistellut kirkkaimmista mitaleista.

                   Saaliina oli 3:lla Suomalais kisaajalla jaettu 49. sija ja yhdellä hieman heikompi sijoitus.  (osallistujia oli kaikkiaan 68).

 

                   Hyvää ison kisan kokemusta sai kukin ja ehkä saaliit jäi vähäisiksi, mutta näin se oli monella muullakin. valitettavasti. EM 2009 Algeriassa toivottavasti tuottaa

                   enemmän saalista.

 

                   Mutta iltajuhlat vielä jatkuvat, kohtuu rauhallisin toimin. Pientä juhlan tynkää koitamme saada ja osallistumme joukoin tansseihin ja limboamiseen  ym. mukavaan

                   juhla meininkiin. Monilla on huomenna kotimatka ja näin juhlijat lähtevät pikkuhiljaa nukkumaan.

                  

26.10.2008 sunnuntai

                   Ensimmäinen todellinen vapaapäivä. Käytämme hotellin uima-allasta hyväksemme ja kiertelemme hotellin lähi alueen pitkiä uimarantoja, sekä  käymme Porlamarissa

                   hieman hankkimassa tuliaisia , sekä ostamassa lentoliput Porlamarista Caracasiin.  Ihan leppoisa päivä ja Iltapalaa , biljardia, jokunen iguana sekä pina colada.

                  

                   Kuulemme samalla kisapäivien ikävimmän tapahtuman. Edellis iltana Maailma Mestaruuden voittanut Joseba Kerejeta oli muutaman ystävän kassa Los Frailes saarilla

                   vielä sukelluskalastamassa. Muutamien sukellusten jälkeen oli heidän veneensä ajanut Joseban päälle. Etu köli oli osunut suoraan hänen päähänsä.

                   Joseba oli viety sairaalaan ja tutkimuksiin, jossa oli päähän laitettu 8 tikkiä ja lisänä oli niska/kaula tuki. Iso uutinen ja varmasti hengen lähtökin lähellä.

                   Erittäin ihme että itse kisoissa ei mitään vahinkoja sattunut, sen verran siellä oli kaikenlaista kontaktia ja venettä pörräämässä.

                   Joseba pääsi parin päivän päästä sairaalasta ja voi ihan hyvin. Onneksi näin. Yhtenä päivänä Maailman Mestari ja toisena oletkin jo vakavasti loukkaantunut.

           

27.10.2008 maanantai

                   Lähtö aamu, tuhti aamiainen ja lähtö hotellilta oli sovittu noin klo 9:00. Varusteita niin runsaasti, että kahdella taksilla lähtö ja pääsemme mukavassa kyydissä Porlamariin.

                   Tullimuodollisuudet ja odottelua, jotta pääsemme koneeseen.  noin pari tuntia lehtämistä ja jälleen tullimuodollisuuksia Caracasissa. Passia taas tutkitaan niin että liki puhki

                   kuluu. Leimaa isketään ja näin pääsemme jälleen odottelemaan terminaaliin. Kaikki asiat piti olla kunnossa ja näinhän ne olikin. Pariisin kautta palattuamme  Helsinkiin.

 

28.10.2008 tiistai

                   Kuluu jossain terminaalien välissä.

 

29.10.2008 keskiviikko

                   Helsingissä odottelemme jälleen varusteitamme, sekä matkalaukkuja. Aivan turhaan. JO alkujaankin olimme jo menneet AirFrancen tiskille kertomaan menomatkalla

                   hävinneistä varusteistamme, ja sama näytti toistuvan. Saimme samalla kuulla, että kaikki varusteemme olivat vielä Pariisissa. Noh olipa jälleen vähemmän kannettavaa.

                   Autolla ajaen kotiin ja kiitokset matkaseurueelle.

                   Seuraavana päivänä tulikin soitto, että varusteet tulisivat tänään ja toimitetaan haluttuun osoitteeseen.

 

                    Siinäpä se.

               

                   Kotipuolessa odottikin ihan perus arki. Luonnollisesti kuulustelut miten kävi. ja millaista oli..

                   Mutta pari päivää lapsen 5 vuotis-synttäreiden viettoa, autosta oli jarrut sökönä, siis huoltoa, ja lokasäiliö on täynnä, pino laskuja pitää maksella,

                   ja töihinkin piti välittömästi 30.10. aamulla mennä.  

 

 

                   Vaikka kotopuoleen palasimme  29.10. niin edelleen on hieman hutera olo, vatsa ei aivan vielä ole toipunut reissusta. ja nyt eletään jo 5.11.2008 klo 0:50.

 

                   Ja vielä edessä kova jälkipuinti reissusta, tarinat kansiin, kuvat painoon, budjetoinnin teot ym...

 

                   Reissu josta ehkä upeimpana saaliina jäi saatu uusi kokemus. Tuonne tuskin tulisi lähdettyä muutoin omatoimisesti.

                   MM kisakokemus, ja ehkä materiaalisena parhaimmistoon jäi maajoukkue takkien vaihto USA:laisten sukelluskalastajien kanssa.

                   Olenkin ylpeydellä kantanut tässä pari päivää ylläni USA sukelluskalastajan maajoukkuetakkia.

                   Ja kyllä se barracudan saalistaminenkin on aivan eri planeetalta.

 

.

                   

 

 

                                                                         

                                                                                                       Deeb Blue Sea

 

 

                Tässä reissu kuvitettuna (klikkaa)

 

           

                Reissukuvia,  otokset osa 2.  (klikkaa)

 

 

 

 

Tukijoitamme:

Tukijoukkomme reissussa ja reissuun valmistautumiseen

 

KIITTÄEN JA TODELLA ISOSTI KUMARTAEN,

Sukelluskalastus MM maajoukkue KIITTÄÄ:

 

 

Logosta klikkaamalla yrityksen sivuille.

 

                                

 

 

                     

 

 

                                                

 

 

                                      

 

 

                                            

                       

                                                     

 

 

 

                                                                     

 

 

Sukelluskalastus etusivu

Etusivulle