Päivitetty: 09.12.2010 Pääsivu | Sukelluskalastus | Sähkö | 10-Ottelu | Marathon | Hiihto | Kattoremontti | Leikkimökki | Palju | Linkit
| Lajina | Tietopaketti | Harjoittelu | Statistiikat | Historia | Kalat | Venetraileri | Sukelluslamppu | Kuvatuksia | Sattumia | Kamerakotelo | Tekstiilit | Videot | Reseptit |
Seuraavat osiot löytyvät sukelluskalastuksen alta --> | Kilpailukalenteri | SaaristomeriOpen | KristiansundCup | PM | EM | MM |
Sukelluskalastuksen MM kilpailut Mali Lošinj, Kroatia.
14. - 19.9.2010
Järjestyksessään MM kilpailut ovat 27. CMASin järjestämät. Ensimmäiset järjestettiin.1957 Jugoslaviassa.
Yksi paikallisista sukelluskalastajista on Daniel Gospic (Daniel27),
Joka on muuten EM tittelin haltija vuodelta 2007. (joukkueena myös 3. !!)
Kroatia 2010, Suomen maajoukkueen esite
Loistavaa perus turisti faktaa
Kisa-isännän omat sivut Udica
Valuttana Kuna
1 euro =7,2 kunaa
Kroatiassa runsaasti rahanvaihtopisteitä ja Suomessa esim. forex vaihtaa valuuttaa.
Kilpailun säännöt ja ohjelma (pdf 5,52 MB)
Suomen maajoukkueessa:
Kim Jaatinen, Calypso.
Petri Nieminen, Saaristomeren sukeltajat ry.
Tapio Salakari, Saaristomeren sukeltajat ry.
Juha Siitonen, Team kampela.
Pertti Laakso, Raumanmeren sukelluskerho.
Antti Reiman Saaristomeren sukeltajat ry. (juniori edustaja)
25.1.2010 Saimme Kroatian sukelluskalastus organisaatiolta kutsun, Asiaa hoiteli Rudi Mozetić, secretary of Croatian Federation.
Perinteitä kunnioittaen, koitan raapustaa jotenkin julkaisu kelpoisen reissureportaasin. ihan alku säädöistä, loppu kliimaksiin.
Tavoitteena myös saada materiaalia julkaistua alan lehdissä, sekä valta medioissa.
6.3.2010. Valmisteluita on suoritettu kohtuu mukavasti.
Lennot, majoitukset on tilattu ja näin nämä perus säädöt on hoidettu pois.
Vielä täytyy pohdiskella miten näiden veneiden kanssa touhuillaan, kuitenkin päiviä on reippaasti, ja veneitä on pakko käyttää.
Vuokrahinnat ovat 100 - 150 eur / vene.
Lennot ovat noin 330 eur / henkilö. Reittinä Hki - Wien - Zagreb ja Zagreb - Wien - Hki.
Majoitus noin 63 eur / vrk / henkilö.
Näissä kun lisää veneet, muonitusta, kilpailu lisenssit, bussi kyyditykset, niin budjetti kohoaa.
Tuossa laskettuna, niin budjettimme on noin 11000 euroa.
Paljon on vielä valmisteltavaa, jotes tässä nyt kummemmin ei kerkee jaarittelemaan, vaan mentävä sorvin ääreen on.
Palataan kohta, kun asiaa on tarjolla.
26.8.2010. Valmistelut alkaa olemaan loppusuorilla.
Kaikki on kutakuinkin kunnossa kaikilla on lentoliput, majoitukset, veneet on sovittuna kisavesistöjen tutkimuksiin.
Asusteet saamme brodeerauksesta 27.8.
2010 Sukeltajaliiton budjetissa on myös huomioitu 1 kpl GPS hankinta. sekin saadaan 27.8. ja kartat sisään.
Nyt meillä on vaadittavat 3kpl kaikuluotaimia ja 3 kpl GPS laitteita.
Jatkossa koitetaan hoitaa asioita, niin että tulevaisuudessa olisi kunakin vuonna (mahdollisesti) lähtevällä maajoukkueella ko. elektroniikat valmiina.
Nyt vaan välineet kuntoon. Tosin tässä vielä on yksi kotimaan kilpailukin jäljellä, jossa ratkotaan 2011 EM kisoihin lähtijät.
Parille on jo paikka varmistunut, mutta loput 4 paikkaa on vielä kovan työn alla. Ja kilpailu on todella tiukkaa.
Eli tuonkaan kautta ei lähtevä MM joukkio ihan pääse vielä täysin rauhoittumaan MM kisahommeleihin
(jos sitä rauhoittumista nyt tässä edes kaivataankaan. Hyvä että on säpinää ja touhuamista.
Viimeiset uroteot ja voitelut. Väline hankinnat ja siinä alkaa olemaan MM joukkueemme kisakunnossa.
Taistoon Suomen urhot.
Seuraavat päivitykset tulee tänne kisojen jälkeen.
****************************************************************************************************************************
22.9.2010
Ensiksi valtavan kokoinen KIITOS tukijoukoillemme ja hengessä mukana olleille.
Materiaali tai taloudellista tukea antaneet yritykset löytyvät reportaasin loppuosasta. Käykäähän klikkailemassa sivuille.
Ja kiittäkää heitä asioimalla heillä. KIITOS.
Reissu takana ja ehkä omista aikaisemmista reissuista (EM, MM) tämän kertainen reissu oli joiltain osin upein ja joiltain osin raastavin.
Mutta nyt on aika kertoa turinaa nojatuoli matkaajille.
Lähtöpäivä oli kaikille sama 6.9.2010 Helsingistä Wieniin. Tullimuodollisuudet hoitui todella kivuttomasti.
Kaikilla oli mukanaan 1 iso matkalaukku, sekä harppuuna putkilo. Aikaisemmista kokemuksista jo tiedetään,
että missään nimessä ei kannata lähteä puhelemaan lentokenttävirkailijoille sukellusvarusteista tai harppuunoista.
Muutoin saattaa tulla hinnan korotuksia tai ulkomailla näistä jutellessa muuta ongelmaa.
Eli vain liikkeellä olimme kalastusvälinein. Tämä pitääkin kaikkien muistaa, kun reissailee harppuunoiden kanssa ulkomaille.
Wienissä olikin joukkue jako. Tapsa ja Pete oli varannut aikaisemman lennon, joka jo odottikin välittömästi saavuttuamme Wieniin,
juosten liikkeelle ja nopeaa skauttaamista missä on oikea portti. Turvatarkastukseen ja siitä jälleen juoksujalkaa oikealle portille.
Ja kas kuinkaan Siellä jo viimeinen bussilastillinen odottikin meitä ei sentään aploodeja saatu, mutta viimeisinä koneeseen ;)
Aikataulutus kuitenkin tooooodella loistava. Muu joukkue odotteli jokusen tunnin Wienissä seuraavaa konetta.
Päästiin Peten kanssa Kroatiaan, Zagrebiin. Siellä sitten taksilla Bussiasemalle (maksu 280 Kunaa (38 eur))
ja varaamaan lippuja seuraavaan bussiin joka matkaa Mali Losinjiin noin 450 km:n päähän.
Lippu kustansi 290 kunaa /hlö (40 eur). Äkkiseltään Zagreb oli kuin Venäjä. Ränsistyneen oloisia taloja ja muutenkin oli hieman harmaata.
Pari tuntia odottelua bussiasemalla
ja siinä saatiinkin maistella ensikertaa paikallista naminamii --> iso leipä jossa grillattua täyslihaa täytteenä(ei siis kepu, vaan paikallinen lihaleipä.
Nooh siitä 6 h 30 minsaa bussilla köröttelyä pysäkiltä toiselle, ja käytiin jossain lande kylissä ja tolleen.
Vessaakaan ei tietty ollut. Illalla siinä 20:00 oltiin hotellilla.
Matkanvarrella maisemat muuttuivat harmaasta betoni tasangosta hienoihin vehreisiin vuoristomaisemiin
ja itse määränpää Mali Losinjin saari olikin jo ihan täydellinen välimeren rantalomakohde. Siistit talot, nätit pihat jne.
Ihan jos lomailemaan joku on menossa, niin todellakin kannattaa lähteä näille Kroatian saarille.
Muu porukka jäi yöpymään ensimmäisen yön Zagrebiin, koska ei ollut enää bussikyytejä tulossa. Mutta aamulla klo 9:00 lähti seuraava kyyti.
Paikallisbusseja kulkee siis kahdesti päivässä. (Zagreb -> Mali Losinj)
Saatiin ensimmäisenä aamuna heti sovittua veneen vuokraamiset koko reissulle. 100 euroa/vene oli sovittuna ja päälle käytetty bensiini.
Avaimet jäi meille , joten tulevat vesilläolo päivät ovat täysin omissa käsissämme.
Venezuelassa MM-2008, sekä Algeriassa EM-2009 oli meillä paikallinen veneen kuljettaja aina mukana.
Ensimmäisenä päivänä lähdimme hotellin rannasta uimaan ja harppuunoimaan.
Näkyvyys tuntui hyvältä 15 metrin luokkaa. Kaloja oli niukasti, joitain pienempiä sargoja ja sen sellaisia. reilu pari tuntia riitti ensikosketukseen.
Muu porukka saapui siinä klo 16 jälkeen paikalle, mutta päättivät majoittautua keskustaan ja edukkaampaan paikalliseen majoitukseen.
Näin meillä oli 3 kisaajaa kisahotellissa ja kolme kisaajaa keskustassa.
Tämä asetelma ei tuntunut kovinkaan hyvälle, mutta eipä kait asialle voinut kummemmin tehdä, muuta kuin hämmästellä valintaa.
Toki raha kysymys, mutta tässä kohtaa että joukkue jakautuu kahteen osaan, ei voi olla oikea ratkaisu.
Hotelli maksoi 60 eur / yö ja paikallinen majoitus oli 15 eur / yö.
Toki me saimme nauttia hotellin loisto antimista, sekä muiden maiden kisaajien kanssa pääsimme vaihtamaan kuulumisia ja oli hyvät oltavat.
Mutta toisaalta kolme kisaajaa pääsi paikalliseen ilmapiiriin mukaan ja majoituksen mahtavan sijainnin ja olemuksen puolesta puhuu myös,
että saivat syödä suoraan asumuksensa piha piiristä suoraan puusta/pensaasta viinirypäleitä ja muuta hedelmää.
Aivan mahtavaa. Todellista retkeilijän elämää.
Eipä kummempaa, kuin seuraavat päivät oikeastaan kuluikin aika saman kaavan mukaan, herätys, aamupala, ja lähtö merelle,
kalojen etsimistä kisa-alueiden tutkimista. Päivät kului liki kokonaan merellä.
Vesistöissä ei hirmuisesti olut ampumisen arvoisia kaloja, mutta onneksi jokunen oli silloin tällöin.
Ja nämä herkulliset hetket olikin todella arvokkaita, jotta pääsee tuntemaan,
miten haasteellista on kalan näkemisen jälkeen saada kala saalistettua. Näkemisestä on vielä todella pitkä matka siihen että kala on kalakoukussa.
Ensimmäinen päivä olikin toodella tuulinen ja aallot olivat parhaimmillaan 2 metrin korkuisia ja moni muu maa ei merelle lähtenytkään.
Ehkä jopa Suomen urhot olivat liki ainoat ketä veneellä merelle lähti. Oli se veteen meno vaan niin kovassa poltteessa. Mutta mikä upeata,
niin heti ensimmäisenä päivänä pääsimme näkemään ison kilpikonnan uimassa pintavedessä.
Pete loikkasi veteen ja pääsikin lähikontaktiin kaverin kanssa. Ja valokuvaa jäi muistoksi.
Joukkueemme juniori Antti Reimankin pääsi ensikertaa uiskentelemaan ulkomaan vesissä, siis todella arvokasta kisatutustumista juniorille tarjolla.
Suolaista kirkasta ja pelottavaa, mutta pääsipä Antti heti ensimmäisenä päivänä näkemään kisamittaisia kalojakin. Loistavaa.
Muutoin oli löytölistalla muutamia kisakokoisia kaloja.
Skauttipäivinä päästiin myös saalistamaan mustekaloja. Todella hienosti maastoutuneet, totaali camovärityksen päälleen vetäneitä ja pikkasen,
myös (itseäni) pelottaviakin. Nääs harppuunalla pistämisen jälkeen alkoi lonkkujalka ottaa otetta harppuunasta ja ulottaa lonkeroitaan kohti kättäni,
mutta eipä ne yltänyt. ja pääsi karkaamaan ehkä neljästi, lopuksi sain kunnolla harppuunoitua ja samalla vein löntin kohden kalliota
ja annoin moran heilua ja pää poikki. Taitaisi olla oikea tapa purra silmien väliin, mutta kun itsekin ensikertaa tuollaista pääsin niittämään,
niin eipä siinä puremiset tullut ensimmäisenä mieleen.
Muiden maiden kisaajien kanssa kun juttelimme, niin ei kovasti olleet nähneet kaloja, toki riippuu hieman saalistajasta,
mutta näinhän me asia saatiin todeta itsekin. Mukavaa oli huomata että jälleen oli todella paljon samoja naamoja,
kuin on ollut aikaisemmissakin kisoissa. Ja näin porukat tulleet jo tutuiksi ja on hyviä luottohenkilöitä, joilta saa hyviä, luotettavia, arvokkaita oppeja.
Espanjan kapteeni Samuel Thomas hieman vähän sanoi, että kaikkien turinoita vaan ei pidä 100% uskoa,
kyseessä kuitenkin on MM kisat ja taistelu on tiukkaa.
Lisää kalojen etsintää ja harjoittelua sekä kisavesien koloja ja vesiä tutkien. Päästiin myös näkemään ja jopa ihan uimaan delfiinien kanssa.
Olimme tutkimassa 1. s päivän vesistöä kun Pete tarkkaavaisena merenkulkijana havaitsi etäällä jotain ihmeellistä ja heti suunnistimme lähemmäs.
Ja kas kummaa siellä oli 2 kpl delfiinejä. WOOOOW valokuvia ja delfiinien perässä ajamista,
kertaalleen olimme vain noin 2 metrin päässä kun tulivat pintaan. ja olipa niinkin että pääsin uimaan näköetäisyydelle yhden delfiinin kanssa.
Siistii. Se vaan että kun on paikalla delfiinejä, niin todennäköisesti ei ole kaloja ;)
Suomen maajoukkueen (omat) kisat.
Joukkueemme koostuu 5 kisaajasta ja 4 ottaa osaa kisoihin. Ja olemme sopineet että kisaamme kohdemaassa
ja näin saamme viralliseen kilpaan mukaan sen porukan joka on iskukykyisin. Sovimme että menemme erään etäisen saaren luo,
jossa on mukavaa ja ehkä kalaisaa aluetta. Veneet vieretysten märkäpuvut päälle ja siitä sovimme että noin 2 h 30 min kestävät kisat,
ja lopullinen joukkue koostuu ketä saalistaa eniten kisamittaisia kaloja. Ainoan kisakokoisen kalan saalisti Kimi.,
eli joukkue koostuu Suomi rankingin mukaan. 1 päivänä kisaa Kimi, Pete, Tapsa. 2. päivänä vaihtuu 1. päivän huonoin
ja Juha tulee tilalle. Pertsa toimii kapteenina.
Kisamme jälkeen lähdimme vielä kalaan ja viimeisillä sukelluksilla kimi löysikin supervonkaleen, 21 metristä kolosta reilu 6 kiloinen congria.
Keskiviikkona on satamassa paraati, jossa esitellään kansalle kaikki maiden edustajat, soittokunta soittelee
ja on paikallisia tanssiesityksiä ja puheita, jo ketä on ollut useammin kisoissa tietää että päivä on puuduttava
ja onko se ihan juuri välttämätön. Mutta tämä nyt vaan kuuluu näihin järjestelyihin. Kisaorganisaatio on nähnyt kovasti vaivaa
järjestelyiden suhteen ja onhan se mukavaa että kaikki nauttisivat tilanteesta.
Satamaan saapuneet kannustusjoukot hurrailevat ja kuvailevat kameroillaan.
Merellä poliisipartiot vinguttavat sireenejään ja nopeakulkuinen vene vetää kolmea vesihiihtäjää,
joilla on vedettävinään lippuja Kroatian, CMAS,n sekä paikallisen sukelluskerhon lippu.
Torstai onkin sitten lepopäivä ja käytetään varuste huoltoon ja viimeisiin virittelyihin.
Kaupungilla olevasta sukellusliikkeestä haetaan vielä viimeisimmät lisävarusteet ja nuolet.
1. Kisapäivä.
Kokoontuminen satamaan ja siitä yhteissaattueena kulkeminen kisa-alueelle. Kisa-aika klo 10:00 - 15:00. PAM ja menox.
Keli oli aallokkoinen oli siinä kiinnipitämistä, että kyydissä pysyi, itsellänikin oli 60 hp moottori ja vauhtia oli 31 solmua.
Vaikka kuljimme myötätuuleen, niin meno oli melko pomppuista. Maksimissaan tehot saivat olla 100 HP yleisin oli 40 hp,
ja kyllä siinä jää aika paljonkin häviölle, kun on noinkin suuria tehoeroja.
Pete lähti hakemaan sargoja ja kolokaloja. Kimillä tähtäimessä 5 kpl skautatessa löydettyjä congriota ja itselläni oli tavoite
saalistaa tällä päivälle Lisoja ja kolokaloja. Keli oli melko tuulinen ja aallot iskivät pahasti rannoille, jossa oli liian kovat vellovat aallot.
Itse lähdin niemenkärjen itäpuolelle, joka oli aavistuksen suojainen. Veden lämpötila oli vain 15*c. Reilu puolituntia ja löydän kolosta
noin parikiloisen säynävä/lahna tyyppisen sinertävällä merkillä olevan kalan. Aallot velloo ja kala on kolossa,
vain peräosaa ja kylkeä näkyy. Odottelen hyvää osumis ajankohtaa ja siinä jo hieman hurraankin venekuskilleni,
jotta kalaa on. Iisisti vaan ja kohta kala on saalistettu. Pääsen tutkailemaan noin minuutin verran kalaa ja sitten koittaa tilaisuuteni.
Sukellus ja siitä laukaisu. OSUMA alakylkeen , mutta samalla kalan pieni päristely ja sinne häviää. Mitä tapahtui...?
nooh 100cm pyssy ja täydessä vireessä nuoli on tuplaflopperilla, Ja ammunta osuu kalaan , menee läpi ja nuoli osuu kallioon.
Nuolen kärki meni poikki flopperien reikäkohdasta. Se siitä Tutkin armaan 10 minuuttia koloa että, kuinka syvä
ja näkyykö tuleeko kala takaisin, mutta eipä enää näy. Näen vielä yhden kisakokoisen kalan, mutta oli sen verran vikkelä
ja pakeni nopeasti koloonsa. Joku lahna tyyppinen mustalla pilkulla oleva.
Pete oli nähnyt joitain ammuttavia kaloja, mutta ei saanut saalistettua myöskään yhtään.
Kimi näytti jälleen taitonsa ja sai jättipythonin siis Congrian, painoa oli 9,8 kiloa maaahtava saalis.
Lisäksi Kimillä oli toinen congria, joka painoi 3 kiloa. Todella moni jäi ilman kalaa.
Saapuminen jälleen
2. Kisapäivä
Juha tuli Peten tilalle kisaamaan. Pete lähti avittamaan Juhaa ollen veneessä apurina. Pertsa oli edelleen Kimin apurina.
Tuossa vaan sekin, että apureiden merkitys on hyvinkin merkittävä. Ja tämän voinee huomata siinä että ammatti mailla, heidän kisaajillaan on jokaisella
omat apumiehet ja parhailla on jopa kaksikin apuria. Ja mitalipöydässä ei palkita ainoastaan vain kalastajaa, vaan myös apuri saa palkintonsa.
Tämä osoittaa että laji vaatii todellakin ryhmätyötä. Tosin pitkä-aikaisella kisavesien tutkimisella on valtava merkitys.
Kärkimaat viettivät useamman kuukauden kisavesissä ja kävivät useamman henkilön voimin jokaisen kiven kolon läpi eri päivinä,
erilaisina tuulen voimakkuuksilla ja näin saivat merkattua miten kyseisessä kolossa kala viihtyy missäkin olosuhteissa.
Suomella nyt vaan ei ole mahdollisuutta uitattaa kisaajia kolmea kuukautta kisaajiaan kisavesissä, taloudellisesti rahaliikenne ei anna myöden.
Mutta takaisin kakkos päivään.
Itsellä oli selkeät tavoitteet minne mennä ja millä aikataululla. Tilanne analyysit selväksi venekuljettajalle. GPS vireeseen, merkit kokilleen ja oltiin
valmiita. Pientä hivuttautumista lähemmän kärkiveneitä ja jopa ihan kärkeen. samaa tekee kaikki muutkin. hivuttautumista suuntaan,
minne on aikomus lähtökajauksen jälkeen survaista. Mitään valomerkkiä ei kuitenkaan näy eikä pamausta kuulu,
vaan yx kax veneet vaan lähtevät ja siinä on lähdettävä mukaan leikkiin. tämä oli ilmeisesti startti. Veneet kiitää ja kohta kärkipaikoille
kiiruhtaa 80 ja 100 hp veneet, mutta oma kyyti ei paljoakaan kalpene 80 hp moottoreille, ollaan ihan imussa.
Noin 10 minuuttia matkattu kilpaa ja "sijoitus" on 4:s. ei paha. sekin vielä että tiedossa on tasan tarkkaan minne pitää mennä
ja tällä sijoitukselle ei voi kun ylpeillä. MUTTA ei mene kuin tovi niin veneeni hyytyy..... watta hell...
starttia ja ei käynnisty kuin hetkeksi ja sammuu, pienelläkään kaasulla ei pysy päällä. hienosäätöä ja ei mitään ei avita,
mitään kolinaa yms ei kuulu. Muute kisaajat kirmailevat ohitsemme. Aikaa kuluu Vika löytyy bensan saannista.
Bensa letku oli murtunut poikki tankin juuresta. Äkkiä pihdit puukko esiin ja kalvamaan metalliliitintä irti, ei lähde,
pihdit kassista ja johan lähtee pienen uurastuksen jälkeen. Ollaan oltu pysähdyksissä jo 8 minuuttia.
Kone saadaan toimimaan ja meno jatkuu. Däääm omalla ykkös kolollani on joku, se on Slovenian kisaaja
JUURI samassa kohtaa missä on skautissa havaittu congria. Pakko tutkia kolo ja raaputella seinämiä.
Se kun on näin että ankerias kala ei tykkää tästä ja tulee ulos kolostaan ihmettelemään mitä tapahtuu,
siinä kohtaa on hyvä näyttä nuolta, että tässä sulle. Mutta eipä tuossa kolossa ainakaan enää ollut fisua tallella.
Vene kuljettajani kyllä kyseli Slovenian kuljettajalta oliko saanut mitään ja eipä ollut, että nähtävästi the congria ei ollut kotona.
Suuntaus viikisWallu kalan luo (nimeä en tiiä) mutta jokin luolakala, mikä on paikka uskollinen ja jolla on kaksi pitkää viikseä.
Eipä hänkään ollut kotona. Pengon tovin samoja alueita ja hieman on tyhjää ja jokunen ammuttavan oloinen kala käy kääntymässä tyrskyissä ja
pystyseinämillä, mutta on liian etäällä ammuttavaksi. Bongaan Kimin ja siinä tovi vaihdetaan sanoja mutta meri pauhaa ja kuulot on mennyt,
ei tule mitään ja on pakko jatkaa metsästystä, kalaa tuntuu olevan mutta niiden saalistus vaan on niin oma juttu.
Matka jatkuu kolmannelle kalapaikalleni luvassa congriaa. Tovin etsin oikeaa kohtaa syvyys 14,5 metriä ja kolossa pitäisi olla,
en vaan löydä ja tuossa kohtaa tuntuu että nyt on aallokko liian kova, nousen veneeseen ja otan liivistä yhden painon pois
ja vaihdan uuden hankkimani mareksen snorkkelin veke ja palaan tuttuun turvalliseen venttiilillä olevaan snorkkeliin.
Pikku pyssy mukaan (90cm) lyhyellä nuolella. ja plompsahdan mereen PERKULES KAS KUMMAA,
siinä uiskentelee 2 metrin päässä tonnikala reipas 5 kiloo näin äkkituntumalta, pyssy ei tietenkään ollut vireessä ja olin kovasti häkeltynyt,
että ei jumankauta,... pyssy vireeseen heti ja pikku potkuilla seuraamaan kalaa oli se vaan upea pullukkamainen ja pyrstön etupuolella oli sahalaitaa,
Waaaauuuu. Ihan ampumaetäisyyteen en päässyt tuolle pyssylle ja huomaan että siinähän on toinenkin aavistuksen pienempi.
Reilu puolitoista minuuttia oli ilo seurailla kalojen uintia. pariin kertaan tekivät käännöksiä ja oli siinä ja siinä että olisi ollut mahdollisuus ampua,
mutta ei tuoloa pikkupyssyllä kuitenkaan. Olivat tulleet pintaan syömään, tooodella runsaasti oli pikkukalaa 2 - 6 metrin syvyyksiin.
Iso fisu katoaa ja huudan vene miehelle, että tänne ja iso pyssy kehiin, nyt on tonnikalaa tarjolla.
Siis empä tuntenut tuossa, että kyseessä oli Amber jack. Hopeinen paksu sahalaita pullukka.
Mutta ensimmäisen havainto kerran jälkeen en enää tavannut kavereita.
Siinä se loppupäivänä pääsin vielä täräyttämään congriaa, mutta oli jokusen verran alamittainen ja oli turha ottaa punnitukseen.
Kokoontumispisteellä näen Juhan ja Peten kalaa ei ollut heilläkään. Isommin väki ei hurrannut, mutta olihan siellä joillain kalaa näytillä.
Saapuminen satamaan ja väkeä li todella runsaasti vastassa. Poliisi vene jälleen soitteli sireenejään väki poltteli hätäraketteja ja savuja.
Se täytyy sanoa että ihan tuli tippa linssiin kun fiilis oli todella mahtava ison kisan meininkiä ja jengi todella mukana.
Tätä ei uskois ennen kuin on itse kokenut samaan (toiset ehkä herkempiä, kuin toiset ;) )
Todella upea loppu fiilis ja ollaan tulla paikanpäällä todistamassa tapahtumaa. Oli se vaan niiiin hienoa !!!
Kalakoukut käytiin viemässä koukkaamalla järjestäjille ja tämä aiheutti pikkusen härdelliä, mutta kaikki oli tehty yleisöä ja mediaa viihdyttävällä tavalla.
Savua sireenejä valoraketteja yyeeaahhh...
Punnituksessa oli congrian haju yllä, perus punnitusta ja fiilistelyä. Croatian edustajien tullessa punnitus pisteellä kansa alkaa huutamaan ja ulvomaan.
Mestarista ei ole epäselvyyttä. Tämä todettiin jo satamassa.
Mitallit voittajille ja pystit haltuun. Suomelle ei tällä kertaa tullut mitskuja, mutta ehkä jokupäivä....
Iltajuhlat, illallinen ja turinaa porukoiden ja muiden maiden kanssa. Seuraavana aamuna oli lähtö takaisin Yksi yö Zagrebissa
ja sitten aamulla 06:00 lähtö lentokentälle, josta lento Wieniin. siellä olikin taas super nopea koneen vaihto. Koneemme oli tietty myöhässä.
Saavuimme 9:43 Wieniin ja seuraavaan koneeseen piti oli jo 9:45 portilla piti olla. Eli saimme isoosti ravata terminaalin halki,
toivossa että odottaisivat meitä. Näin se olikin koneeseen kuljettava bussi oli ainakin myöhässä ja kerkesimme mainiosti koneeseen.
Helsingissä olimme jo mainiosti 14:00 hujakoilla. Ja toinen Suomen joukkio saapui 23:00 hujakoilla Helsinkiin.
Reissu takana ja vielä jälki löylyjen vuoro, Kuten tekstien ym kirjoittelu. Kisat ei pääty siihen viimeiseen kalastukseen,
vaan täytyy muistaa että myös jälkisäädöt ovat osa kisaohjelmaa.
************* THE END ****************
TUE Maajoukkuetta, osta paita.
SF-Store on upeasti mukana maajoukkueen tukemisessa ja on tehty paita.
Hinta 19,90
Yhteydenotot SF-storeen sähköposti: info@sfstore.fi
(Klikkaa kuvaa)
MM 2010 tukijoukoissa mukana:
FOREX Bank Ab TURKU, Eerikinkatu 13.